lauantai 19. marraskuuta 2016

Vastustaako asenteesi työntekoa?

Kyseinen ajatus vastustaako asenteesi työntekoa? On hieman varioitu ajatelma maanantaiselta tulityökurssilta, jossa ajatus meni näin oppimisen suhteen asenne ei saa vastustaa työntekoa, eli tässätapauksessa oppimista tulitöistä.
Mielestäni lause oli kehityskelpoinen ja jonka aivoni poimivat. Miksi vastustamme asioita jotka ovat meille hyödyllisiä? En tarkoita nyt että kaikki pitäisi sallia tai niellä kritiikittä. Tarkoitan vain miten olemme valmiita oppimaan asioita, kuinka kovasti vastustamme asioita jotka ovat uusia ja jotka eivät tunnu mielenkiintoisilta. Kiellämmekö silloin asian ettemme usko tarvitsevamme asiaa, onko se niin tylsää, kuinka siitä saisi mielenkiintoista. Emmekö usko silloin että voisimme oppia asiasta jotain? Löytää siitä positiivisia asioita? Kuinka monesti kieltäydymme kertaamasta asioita vaikka juuri se olisi parasta aivojen kehitykselle ja oppimiselle.

Milloin koemme jonkin olevan turhaa? Tarvitsemmeko juuri silloin sitä eniten? Sillä olemme silloin välinpitämättömiä, kyseistä asiaa kohtaan. Jos jokin tuntuu aikaa vievältä ja itseltään turhalta, niin voisiko silloin itse asennoitua niin että olisikin se itse joka toisi jotain uutta ja ajateltua keskusteluun. Kertoisi mahdollisesta muutos vaihtoehdosta. Miksi lyödä päätään seinään kun voi kulkea ovesta josta ei ole vielä kulkenut. Tai voi harrastaa sitä että löytää tärkeimmät asiat koko keskustelujen annista ja tiivistää sen pariin lauseeseen niin että oppi uppoaa tai löytää sen ilkeimmän tylsistyttäjän ja pureutua ymmärtämään sitä mikä on se tylsyys mikä on kryptoniittiä itselle ja kääntää se joksikin muuksi. Tällöin huomaa kehittyvänsä sietämään erilaisia tilanteita ja oppivansa edes jotain.



Miksi vastustan

Vastustan koska pelkään satuttavani itseäni ja/ muita.( nim. En osaa käyttää tätä laitetta, kun en ole tälläistä ennen nähnyt/ tekemisessä en ole ennen tehnyt: osaamattomuus/säikkyminen)
Kuinka siedämme epävarmuutta ja kuinka paljon pyydämmekään apua ja ohjeita: huomasin tässä suuren eron itseni ja yhden ystäväni pelatessa peliä jonka nimeä en enää muista. Itselläni oli tyyli minä pärjään en pyydä apua ja sitten jumitin tietyissä pelinpaikoissa kun tahdoin edetä että hoksaan itse. Se vei aikaa älyttömästi siihen nähden kuin se että ystäväni pelasi ja käytti vihjeitä. Kuten arvaatte se oli nopeampaa. Tästä viisastuneena jos jossain on ohjeita tarjolla etsi ja pyydä niitä jos tunnet olevasi epävarma niin kaikki sujuu nopeammin! Eikä oppiminenkaan tunnu niin vaikealta, opi pyytämään apua!

Vastustan koska pelkään häpäiseväni itseni. Olevani naurunalainen ja hyljeksitty. (Itselleen nauraminen ja itsensä naurunalaiseksi tekeminen eivät ole vahvuuksiani: epäonnistumisen pelko)
Milloin ymmärtää ettei epäonnistuminen ole häpeäksi, koen toisinaan avunpyytämisenkin häpeälliseksi.( Etkö pärjääkkään itse? En ja tiedän että siinä ei ole mitään hävettävää, mutta silti... en ole oppinut tästä vielä pois) Olenko liian vakava kun en osaa nauraa itselleni, vai siksikö kun liitän naurun häpeään ja hyljeksintään. Oppimistilanteissa siis? Ehkä tämä liittyy siihen että koen naurun kiusaamisena tekemisestäni jossa epäonnistun.... en tykkää epäonnistua sillä sanoissa on suuri negatiivinen tunnelataus. Ja tyhmältä äskeinen kuulostaa sillä itsehän määrittelemme epäonnistumiset, ovatko ne hyödyllisiä vai eivät. Millaiseen tunnelataukseen olemme itse/toisen toimesta liittäneet sanan epäonnistuminen. Onko sinulle sanottu jatka vaan! Kyllä sinä siinä onnistut! Vai sinä tuhlaat tarvikkeita, teet rumaa jälkeä ja verrattu jo kokeneeseen tekijään.
Mittatikku itsensä ja oman osaamisen mukaan ei toisten mitoilla, sillä ne vääristelee lukuja moneen suuntaan. Tarkasta itse mitat, joilla teet! Sillä itse rakennat luottamuksen siihen miten teet.


Vastustan koska en koe osaavani/haluavani. Vastustan koska en koe hyötyväni tästä.
(Se että on jo kokeillut muttei se tuntunut hyvältä, eikä helpolta, tunne että tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka juuri silloin opimme eniten, emme vain ole valmiita antamaan omaa työpanosta tai aikaa asialle: Hylkääminen ennen aloittamista)
Kuinka kielteinen sitä osaa olla vaikka villapaidan neulomista kohtaan en halua, lykkäys taktiikka. Tein rumanpaidan, silmukat eivät olleet tasaisia, työ oli valmiina liian pieni. Lanka kutitti.... perustelut itselle kaikkien epäonnistuneiden yritysten pohjalta ettei halua tehdä jälleen uutta epäonnistunutta kyhäelmää, joten hylkää tyystin villapaitojen teon.
Unohtaa jo sen että on ollut sen verran sinnikäs että on tehnyt villapaitoja alusta loppuun, mutta suunnittelu on ollutkin se johon ei ole panostettu. Pienillä kokeiluilla tai ohjeilla olisi voinut nähdä silmukoiden tiheyden, josta silmukka määrät, lankaa valittaessa mikä on matsku joka sopii omalle iholle jne.

Onko kyse ettei työstetä alussa suunnitelmaa? Tai toimita sen mukaan jos sellainen on, joten hyöty kapasiteetti jää pieneksi kun ei ole näkemystä asiasta.


Mitä enemmän vastustan sitä vähemmän minulle jää. Sillä muut vievät parhaimmat paikat, vastustan huonoja paikkoja ja sensijasta että valitsisin hyvän tai huonon välillä. En valitsekkaan mitään. Haluanko pitää vain mahdollisuudet avoinna ja näin ollen todella passiivinen hlö. Joka ei tee mitään?



Mietin tulta, intohimoa tehdä jotain itseä kiinnostavaa

Hyvältä tuntuva voi olla loistavaa tai paljastua joksikin muuksi ja huonokin voi kehittyä paremmaksi, mutta passiivinen ei tee mitään. Se ei reagoi. Se tukahduttaa tulen.
Hyvät palavat, huonot kytevät leimahtaakseen eli huonossakin on kipinä.
Passiivisuus on kylmää..... toisinaan hyvinkin tarpeellista esim. Ettei polta itseään loppuun ennenaikojaan.

Kytevässä liekissä ei voi ehkä lämmitellä, paljon savua muttei tulta,
sitähän sanotaan että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Kun innostumme kaikesta ympärillämme aloitettujen asioiden suuri tulimeri ja se syö meidän energiamme elävältä.
Vastustettaessa tulisammuu/ sammutetaan ettei tuli syty. Emmekö silloin tiedä paikkaa jonne tuli kuuluu ja pelkäämme tulen polttavan meidät

Hallittupalo vähän sama kuin että näät ikkunantakana paikan jossa on tulelle oma sijansa.  Istut takan ääreen, sytyttelet tulen johonkin asiaan.
Kuinka paljon annamme tulellemme syötävää?  Kuinka huolehdimme oman intohimomme palosta. Onko sinulla useampi? Kuinka moneen takkaan jaamme itsestämme puuta? Ja huomaa mitä useampi takka sitä useampi takka jää huomiotta. Yhtä asiaa kerrallaan hoitava, saa nauttia tulen lämmöstä kiireettömänä. Siksi on hyvä löytää valinnat joita seuraa yksi kerrallaan. Sillä se selkeyttää suuresti asiasta huolehtimista.

huomio vastustaa kaikkea mikä ei ole intohimo nenämme edessä.
Itse vastustamme uusia suuntia koska ne ovat kylmiä ja niihin on sytytettävä tuli ennenkuin ne lämmittävät. Mille siis sytytän tulen ja kuinka monesta tulesta pystyn huolehtimaan kerralla? Niin ettei se rasita liikaa.?


Huomioikaa siis mitä vastustatte ja miten se on muotoutunut ajatusmaailmaanne! Missä on tulisijanne ja kuinka huolehditte tulestanne!
Upeaa päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti