Mitä asiassa pelätään? Tietoista kaivelua miten pelko vaikuttaa jokapäiväiseen elämään? Joidenkin asioiden suorittamiseen? Minne pelon siivet yltävät ja millä tavalla tämä esiintyy arkipäivän elämässä?
Mitä oireita tuo pelko aiheuttaa?
Tänään sain olla apuna kohtaamassa pelkotilaa tukijan roolissa ja minusta se oli oikein mielenkiintoista! Sillä koin voivani kannustaa tuloksiin joista voi olla ylpeä! Ja oli hienoa seurata kuinka edistyminen oli jo muutaman kerran tehdyn altistamisen jälkeen huomattavaa!
Itselläni ei ole samalla tavalla mainittavaa pelkotilaa, ainakaan tietääkseni, joten jäin miettimään pelkkää välttelykäyttäytymistä. Koska en niinkään koe pelkääväni, niinpä mietinkin mitä minä välttelen ja miten se ilmenee elämässäni?
Välttelen ihmisiä, joskin tämä on toisaalta tietoista sillä tarvitsen omaa-aikaa, toisaalta tarvitsenko niin paljon aikaa itselleni omiin harrasteisiini? Mikä on minulle vaikeaa kun kohtaan ihmisiä? Rakastan kysymyksiä vaan en tykkää vastata niihin, etenkään silloin kun en osaa vastata mitään järkevää tai sen tylsän en minä tiedä, en ole ajatellut asiaa! Toisaalta juuri nuo tilanteet pistävät aivot laukkaamaan ja etsimään vastausta, puolustuksekseni on sanottava että minulla on hitaat aivot ja osaan vastata tuollaiseen ajattelemattomaan kysymykseen vasta kun olen pyöritellyt sitä päivän/ viikon aivopoimuillani etsimässä minulle sopivaa vastausta. Siispä toisinaan olen aivan ihanan tietämätön asioista ja on hämmentävää kun kysellään? Joten älkää pommittako kysymyksillä, sillä minusta tuntuu jo että pommitan itse itseäni kysymyksillä tarpeeksi. Tai antakaa ne suoraa samaan aiheeseen liittyen!
Monesti koen olevani loistava jälkiviisas! Ja siinä hetkessä en vain keksi mitään sanottavaa tai että suuni mölyää vain sammakoita joka asiasta. Siispä tyydyn olemaan hiljaa vaikken toisaalta tahtoisikaan olla hiljaa... siinä on yksi sisäinen ristiriitani ja siksi en etene puhumisessani, kun itse kiellän toisinaan itseäni puhumasta, liekkö tämä hyvä vai huono uutinen! Koen toisinaan että loukkaisin toisia sanoillani siispä jätän ne sanomatta, kysymys kierränkö silloin vastuuta siitä minkä nään asian laidan olevan, kuuluuko minun sanoa suuni puhtaaksi vai pitää mölyt mahassa. Puranko niitä mihinkään ettei ne patoudu ja purkaudu isona ulos? Yritänkö miellyttää muita vai enkö arvosta omaa näkemystäni niin paljoa että toisin sen julki? ... toisinaan tietysti voi ollakkin niin että mieleni kulkee nolla tilassa eikä siellä ole yhtään mitään, aivotoiminta zero!
Pitääkö ajatus tuoda julki sillon kun se pyörii miellessä pitkään, eikä tahdo poistua millään? Vältänkö silloin kohtaamista todellisuudessa vai testaanko ajatuksen toimivuutta? Annanko sen kehittyä silloin ajatusrungoksi, johon kerään lisätietoa vai onko se vain itseään toistava levy, jonka sisältö pysyy samana? välttelenkö suoraa tietolähdettä? Välttelenkö paljastamasta itsestäni asioita, jotka kokisin vahingoittavan itseäni?
Minusta on hauskaa jutella täysin vieraiden ihmisten kanssa, he eivät tiedä minusta mitään? Enkä minä heistä? Mitä sitten välttelen? Syvemmän yhteyden luomista? Välttelenkö tunteiden herättämistä? Ja ilman tunteita asiasta eikä puheista tule henkilökohtaisia, joten olenko sitten pinnallinen? Ja näin ollen on aivan sama mitä noille ihmissuhteille käy pysyvätkö ne vai kuolevatko ne? Joten kysynkin pitääkö aina itsessä herätä tunne, jotta tekee ihmissuhteen eteen jotain? Välttelenkö ihmisiä etten tuntisi tunteita? Vai onko minulla niin paljon tunteita käsiteltävänä että tarvitsen aikaa? Välttelenkö siis ihmisiä, etten ottaisi kerralla tunne ähkyä ja ahdistuisi siitä? Olenko aijemmin ahdistunut? En tietääkseni. Huomaan toisaalta väsyväni helposti sillä pidän siitä että annan huomioni toisille, ollessani toisten kanssa ja lataan akkujani yksin ollessa. Välttelenkö ihmisiä siksi että koen ettei vajaalla toiminnalla toimiva itse kelpaakkaan toisten seuraan vai onko akkuni jo niin lopussa että tarvitsen oikeasti jonkinlaisen pakokeinon itseeni, olkoon se musiikki, kirjoittaminen tai ihan tv/elokuvat ja käden vapaa piirtäminen. Vaikken itse tv:tä omistakkaan, koska koen uppoutuvani tv:n syövereihin päästämättä irti. Vai olisiko syy liian suuri samaistuminen ja että uppoutuu liiaksi toisen olemukseen, että hävittää itsensä ja siksi vältteleekin kohtaamisia, jotta voi olla oma itsensä? Koska ei tuo itseään tarpeeksi selvänä esille että muut voivat samaistua tähän itseen, jonka itse näkee yksin ollessaan? Valehtelenko siis kuka olen vai ymmärränkö toisia niin kovasti että unohdan itseni? Ja siksi minun on vaikeaa olla ihmisten kanssa, koska minun on opittava edelleen olemaan omaitseni toisten seurassa!
Välttelenkö siis itseäni vai toisia, kun olen seurassa?
 |
| Mitä pelkoja sinulla on? Vältteletkö edelleen uusia makuja? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti