Kuinka peilaammekaan toistemme sanoja ja tapoja tiettyjä käytösmalleja. Huomasin nimittäin tässä viikolla käyttäneeni sanaa, jota muistan vain yhden henkilön elämässäni käyttäneen minun kuulteni ja huomasin toistavani sanaa...? Miksi mietin mutta tulihan se selitys merkkipäivähän se siinsi horisontissa, jota en muistanut tietoisesti.
Kuinka peilaamme toistemme asentoa, tätä on mielenkiintoista seurata, kuinka jotkin liikkeet jotkut toistavat huoneen toisella puolella, tai kuinka huomaa oman käden kulkeutuvan leuan alle nojaksi. Ja huomaa tekevänsä samaa kuin toinen.
Peilaamme ajatuksia, huomaatko ajattelevasi kuten joku tuntemasi henkilö, kuinka hänen sanansa tarttuvat mieleesi, suuhusi, sanoihisi. Huomaatko katsovasi asioita toisen silmin uusin silmin? Kuinka sinä näät peilikuvasi?
Ymmärrätkö ketä peilaat ja mitä peilaat? Peilaatko jonkun toisen pahaa oloa vai omaa pahaa oloasi toisiin? Ja he takaisin sinuun? Entä hyvää oloa? Ja takaisin sinuun?
Milloin huomaat muuttuvasi? Peilikuvastasi vai seurasta joka peilaa ja pallottelee ajatuksia kanssasi? Pala minua asuu jo sinun mielessäsi, olet lukenut ajatuksiani, ajatuksistani on tullut sinun ajatuksiasi, joita jälleen peilaat seuraavalle. Ja toimiakseen ja levitäkseen kunnolla ilman sekaannusta on ajatuksen oltava todella yksin kertainen. Sillä yleensä näämme vääristyneen kuvajaisen toisessa, ajatus on muuttanut hetkessä muotoaan, seuraava saa jo aivan uuden ajatuksen.
Mikä on siis tarpeeksi yksin kertainen ja ymmärrettävä ajatus, jonka sinulle antaisin, jotta se vaikuttaisi seuraaviinkin samassa muodossaan? Siksi kerron peilaamisesta. Mutta näätkö minusta vain vastakkaisen ajatuksen? Kun katson peiliin näen peilikuvan, saatko sinäkin peilikuvan vai näetkö sinä oikean minän ja minä aina oman peilikuvan? Ja siksi nään sinussa vääristyneen kuvan itsestäni ja siksi en voi toisinaan sietää sinuakaan? Sotiiko siis omaluonteeni itseäni vastaan ilmestyen sinussa luonteen piirteenä, jota en nää itsessäni vai jota en halua nähdä itsessäni, en hyväksy sitä? Ja sekös minua ärsyttää kun nään sen sinussa tai riemastuttaa, naurattaa?.....
Mihin tarvitsemme peiliä? Luodaksemme kuvan? Kokonaisuuden. Nähdäksemme molemmat puolet? Miten siis peilaamme? Ketä tykkäämmekään peilata? Heitä joista pidämme? Joihin haluamme tutustua...
Peilaammeko itsemme kaltaisia sieluja vaiko heitä joiksi tahdomme tulla?
Hyvää matkaa! Kaunista päivää! Hymyilevää aamua ja todella hyvää yötä?
Loistavaa tulevaisuutta! Nähdään ! Kiitos samoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti