torstai 7. huhtikuuta 2016

Hymyilenkö sinulle?

Monet kysyvät mitä ne minusta ajattelee? Kun joku kävelee kadulla vastaan. Minäpä kysyn ajattelevatko he mitään? Mitään muuta kuin omia huoliaan? Toimeen tuloaan? Murheitaan?
Kysyn
Mitä voisin heille antaa, kuin iloisen hymyn kirkastamaan mieltä, tervehtiä ja sanoa päivää, jutella hetken. Keskittyä siihen miten voin palvella toisia omalla huomiollani.

Miksi keskittyisin siihen kuinka monta surunaamaa kävelee vastaan, sitä etteivät he hymyilleet minulle. Jolloin uskoisin siihen että kaikki haluavat /  kaikkien pitäisi huomioida minua, koska ajatukseni ovat minä keskeisiä?

En voi tietää toisten ajatuksia, enkä sitä mikä vetää heidän naamansa tuohon ilmeeseen. Mutta tiedän mikä vetää oman naamani ilmeeseen. Itse vedän ilmeen naamalleni ajatuksillani. Ja jokainen hymyilemätön naama on haaste hymyyn. Saada toinen hymyilemään edes hetkeksi.

Enkä tarkoita että pitäisi hymyillä koko ajan vaan se että
Huomioi niitä asioita, joista tulee iloiseksi. Hymyilee hieman enemmän, tuntee kiitollisuutta että voi hymyillä.

Enkä nyt sano että tulisin iloiseksi surunaamoista jotka tulevat vastaan, koska näin minun aivoni kerkesivät minulta kysyä.

Peilaan ihmisille, jotta he pääsisivät parempaan olotilaan.

Kysymys hymyiletkö sinä? Kuinka usein, mille ja miksi?

Minussa itsessänikin on välillä kyllä se vastarannan kiiski jolle pelkkä hymy saa vihan päälle ja se on mielenkiintoista mistä se johtuu? Onko hymy teeskennelty hymy vai johtuuko se siitä että itsellä on niin kakka olo? Ettei siedä toisten hyvää oloa? Ja miten tuollaiseen tilanteeseen päätyy että kaikki on yhtä tsaibaa...

Vai onko se liian iso annos kerralla iloa kun keho ei ole saanut itseään käyntiin tuottaakseen iloa ja pam ilo huonoon oloon on kuin märkärätti päin kasvoja. Vai johtuuko se siitä ettei saa huomiota osakseen? Missään?

Vai johtuuko se sitten siitä ettei tee sitä mikä tekee iloiseksi? Tekeekö ylipäätään mitään?

Kysymys kuuluu mikä tekee sinut iloiseksi ja saa sinut hymyilemään? Onko hymysi leveä kuin nauru vai lempeä virnistys vai hento hymykuoppien heilahdus ylöspäin?

Toisinaan sisko porukalla muistutamme toisiamme: Hei siulta on tainnut tippua jotain?
Mitä?
-HYMY!

Tämä on vaan niin loisto lääke siihen vaivaan! Ja saa hymyilemään.

Mitä siis ajattelenkaan toisille? Hymyily piristää minun päivää niin kyllä se piristää sinunkin päivääsi.

Ps. Hymyily saattaa johtaa nauramiseen!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti