Ruoka ettoneiden puolesta!

 Uamu alkoi banaanilla, fenkolilla, piimällä ja maustoin sen vadelman makuisella makusiirapilla. Vaikka fenkoli tuokin kivan anismaisen tuoksun.

Lisänä hieman salaattia

Ja palanen leipää kinkulla vaikkei leipä näykkään

Päivällä tuli nautittua kanariisinuudeliliemillä ja ruisleipä kurkuilla

Jälkkäriksi jouluteetä ja hieman marjaa

ja vikat sipsujen jämät, jotka sain ennenkuin pikkusisko pisti loput parempaan tuulensuojaan

Päärynäpannaria ja piirasta jossa on aprikoosia yms.

Iltapalana oli bulletpork lihaa sinapilla, inkivääri teetä ja yksipala vohvelia loput meni siskojen suihin ja osa jäi vohveleista aamupalaksi.

Ruoka ettoneet ovatko ne katoavaa kansanperinnettä vai parasta herkkua? En itse päivisin harrasta sitä. Mutta toisinaan iltaruuan jälkeen päätyy iltatorkuille.  Ei ne yleensä pitkään kestä puolituntia tai nelkyt minsaa.
Ja yllättäen sitten jaksaa leikkiä yökyöpeliä. Muistan hyvin kuinka mummolassa silloin kun olin pieni otettiin ruokalepo ja iskäkin jaksaa kertoilla tarinoita omasta ukistaan, joka ruuanpäätteeksi meni pitkälleen laittoi käden pään taakse ja oli hetkessä unessa. Kyllä iskälläkin unenlahjoja riittää, kuin myös itsellänikin. Olen niin sikeä uninen ja nopea nukahtamaan.

Mitä uni siis tekee ruualle vai ruoka unelle? Ymmärrän että ennenvanhaan on pidetty lepoa ruuan jäljestä, mutta oli silloin kovemmat fyysiset työtkin. Energian palautus hetkenä olen sitä ajatellut. Onko vatsan siis annettu tehdä työnsä rauhassa tuottaen uutta energiaa kulutettavaksi?

Ettoneet on päiväunien aatelia
Mitä hyviin uniin tarvitaan kyky olla rentona, mukava asento, sulkea silmät ja nauttia olosta ajatuksettomana. Syventyä olotilaan, laittaa ajatukset nollille. Hengittää syvään, etenkin rauhallisesti.

Miettii sitäkin että eläimet ottaa aika rennosti ruuanpäälle, joten miksi ei itsekkin hieman lepäilisi. Hyvää yötä. Otan vähän pitemmät torkut aamuun asti...