Alkaa jo omatunto vaivata, kun vaan vetelen herkkuja suuhun jokapäivä alkaa kohta tuntua että on pakko pitää taukoa! Mutta toisaalta tämä realisoi todella hyvin sen mitä tuonne suuhun tulee mätettyä kun joka kerta ennen ruokaa tulee mieleen että se pitää kuvata ja näppää kuvan, niin tänään kieltäydyin sitten suklaan houkutuksilta.
Tänään oli kauppa päivä ja mukaan tuli vihreää ja keltaista yms.
Päärynätkin loppui niin saadaan jo jotain muutakin aamun smoothie makua.
On myös todettava että sipsut ja karkit söin enemmän nälän tunteeseen kuin siihen että olisi tehnyt niitä mieli. Se myös tuntuu kertovan kuinka sortuu helppoon ratkaisuun ja syö sitä mikä on hyvää mutta millä ei tule kylläistä tunnetta.
Pitkittävätkö karkit ja sipsut näläntunnetta eli ovat antamatta tunnetta kylläisyydestä? Huomaan tälläistä ristiin syödessä suolaista ja makeaa ihan normaali ruokien parissakin. Ja tiedän ettei herkkuja tulisi syödä nälkäänsä, entä silloin kun muuta ei satu olemaan tarjolla? Pysyttävä vain yhdessä lajissa?
Esim... nuo munkit, joita oli niin monta siinä pussissa. Yhelle hengelle 7 munkkia on liikaa. Koska en pidä siitä ajatuksesta että valmistettua ruokaa heitetään syömättä pois tai että sen annettaisiin pilaantua syömä kelvottomaksi. Siispä syön ne. Mikä on siis liikaa herkkuja? Ja kuinka se tulisi säännöstellä? Itse olen jo alkanut oppia että kaupasta lähtee sen verran ruokaa jonka tiedänvoivani syödä viikossa tai aijemmin, päivässä tai illassa. Kaupat on auki niin paljon ettei tarvitse miettiä milloin voisi hakea lisää ruokaa, joten olen mielummin hieman vajailla kaapeilla kuin täysillä.
Pakkomyöntää että tämä rasvaherkkuilu on pistänyt henget puhumaan aika useasti siispä olisi tässä tarkoitus hieman ottaa iisimmin rasvojen kanssa. Ehkä minulla on oma rasvan geigetmittari?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti