Nukuin tänään hieman pidempään ja nälkä tuli kympin maissa niin kovaksi etten voinut enää keskittyä kirjan lukemiseen ja siksi tein hieman tuhdimmat eväät.
Päiväkaffe aikaan kahdelta toista tuli kotiporukat käymään tuoden hieman herkkuja mukana, hillomunkkeja söin 2 kpl:tta,1 kupillisen kahvia ja 2 vettä ja 1 Domino keksin.
(Tämä kuva on keksistä jota en syönyt)
Myönnän en muistanut että pitää kuvata ruoka joten lavastin tilanteen juodakseni toisen kupillisen vettä ja syödäkseni myös toisen munkin.
Pikkuleipiä ei vaan tee nyt mieli syödä, sillä niitä syödään maidon kanssa ja maito on päässyt loppumaan.
Tein tälläisen hyvän olon herkkupurkin, josta napsin muutaman hyppysellisen maistiaisia. Ja tuosta alempaa voittekin lueskella mitä sinne meni.
Ja harvensin muutaman rucolantaimen.
Kävin siis hakemassa leffa evästä eikä tehnyt mieli makeaa sinne vietäväksi, joten ostin sipsuja, joita en olekkaan aijemmin maistanut.
Ja nuo aijemmat kuivahedelmät lähtivät mukaan, kun olivat niin halpoja ja niitä on kiva ripottaa jugurttiin/piimään/kermaviiliin tai syödä vain sellaisenaan.
Avasin pussin jo kämpällä, jotta näkisitte mille sipsut näyttää ja join pari kupillista vettä.
Yleensä minulla ei ole leffa evästä, en tykkää maiskutus äänestä vieressäkään, jos olen leffassa. Voisin sanoa olevani toisinaan äänille yliherkkä. Ja leffassa tahdon katsoa ja kuunnella leffaa, enkä syömistä ja pussien rapinaa. Joten olen omalla kohdalla ratkaissut tämän niin että yleensä menemme leffaan ajoissa ja ennen leffan alkua mussutetaan minkä ehtii ja loput jääköön syötäväksi joskus toiste. Ja siedän kyllä toisten ruokailua leffassa, mutten todellakaan nauti siitä.
Rituaalina leffamässyllä ei ole sinällään merkitystä, sillä pärjään hyvin ilmankin karkkiherkuttelu hetkeä. Jäin pohtimaan sitä että saako ihmiset hyvän olon tunteensa karkeista ja syömisestä, siitä että annetaan lupaherkutella kun katsotaan elokuvaa. Annetaan mielihyvä boosti karkeilla ennen leffaa, tekeekö se leffasta paremman oloisen vai ei?
Entä kun mopo karkaa käsistä ja syödään aina herkkuja, kun katsotaan elokuvaa, leffassa, kotona, telkusta, dvd:ltä. Onko se että katsotaan niin paljon leffoja sitten syy vai seuraus. Onko leffan katsominen lupa syödä karkkeja vai karkkien syöminen lupa katsoa leffaa? Vai onko kyse siitä että kokee tekevänsä jotain samalla. Sillä pari kertaa on mieleni havahtunut leffassa ollessa katsomaan leffan katselijoita. Mietin sitä että joku on kirjoittanut tarinan, joku on kirjoittannut käsikirjoituksen sen pohjalta, jotkut ovat ohjanneet ja näytelleet ne, jotkut ovat säveltäneet musiikin, tehneet efektejä, maisemia, vaatettaneet näyttelijät, luoneet mielikuvien pohjalta mielikuvia, joista on leikattu jonkun mielestä parhaat palat, jotka kerrotaan kuvallisesti katsojille. Ja katsoja katsoo noista luoduista mielikuvista kertovan elokuvan tarinan, saaden aikaan itsessä uusia mielikuvia ja tuntemuksia. Ja nuo kuvat ovat vain heijastus filminauhasta jossa on kuvia, johon ne on tallennettu, jotta yhä useampi voisi kokea nuo mielikuvat.
Millaisia mielikuvia ihmiset tallentavat ruuasta?
Ja tälläisen pitkän ajatusketjun sain siitä kun ihmiset katsovat tarinaa jota eivät ole vielä nähneet? He ovat hiljaa ja vain katsovat. Auttaako tekeminen eli syöminen yhdistämään ajatuksen paremmin omaan ajatteluun ja hyväksymään sen? Prosessoimaan asiaa paremmin ja samalla liittäen sen mielihyvään? Onko se osallistumista elokuvaan tehden siitä henkilökohtaista tullessaan näin syömisen kautta fyysiseen maailmaan yhdistetyksi?
Miksi sipsu? Tykkään enemmän suolaisesta kuin makeasta ja tuollainen sipsupussi saattaa mennä yhdessä illassa kepeästi, muuten vain napostellessa, sivutoimintona kädelle. Myönnän syyllistyväni toisinaan mässyn yli syöntiin ja pitkiin leffa/ tv-sarjaputkiin tietokoneella. En omista enää telkkaria tai no tuo kuvaputki raato lojuu kuolleena eteisessä lähtöään ser keräykseen odottaen. (Kyytiä olisi vailla) enkä osaa kaivata sitä enää. On paljon muutakin kivaa tekemistä. Itse kokemista, löytää ne omat tarinat, joita sitten kertoa. Eikä vain elää toisten mielikuva viidakossa.
Tai ehkä on kysyttävä itseltään kenen mielikuvia ja tarinoita tahdon kuunnella? Kiroittamisesta nauttijana voin kysyä kenen tarinoista tahdon kirjoittaa? Millaisia tarinoita maailma kaipaa? Mitä ihmiset kaipaavat elämäänsä. Mitä itse tahdon? Joka päivä tahdon yleensä ruokaa harvemmin on päiviä jolloin ei söisi mitään (ehkä yrjötauti päivät)... joten kirjoitan teille hyvät lukijat ruuasta viikon ajan että rakastan syödä.
Sipsuja upotettu se puolen pussin verran. Juomia tuli nautittua ulkoilmassa hyvässä seurassa.
Leffateatteri ruokana olikin vaan 2kpl snöreä, jotka sisko antoi ja tälläiset iltasafkat tarjoiltiin ja ranskalaisia jäi hieman kun tuli ähky. Tuomio veikkaan että mahalaulaa huomenna tämän rasva määrän takia, sillä mahani ei tykkää rasvaruuasta.
Oli rasvaisen ruuan aloitus katsotaan onko terveellisempää huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti