Titanic

On tarina naisesta ja siitä kuinka hän valitsi valita oman päänsä mukaan,  eikä niinkuin hänen puolestaan oli valittu.

Tämä elokuva on pistänyt miettimään itsenäisyyttä.

Joten aloitankin kertomalla että näen naisen ja miehen ihmisinä, joilla on vain biologisesti eri sukupuolielimet ja siihen minusta erot sitten jäävätkin muuten olemme vain erilaisia ihmis yksilöitä, tunne skaaloin, mieltymyksin ja elämänkokemuksin. Olemme eläviä ja olevia olioita jotka harjoittelevat tekniikoita ja käyttävät niitä soveltaen eri asioihin. Olentoina olemme tasa-arvoisia, yksilöinä erilaisia ja tekniikoiden hallitsemisessa eri arvoisia, riippuen siitä kuinka paljon olemme työstäneet ja harjoittaneet tiettyjä taitoja olla jotain. Esim. Vaikka huippu kirurgi hänen on täytynyt opetella käytännön taitoja jne.

Pohdin sitä että jokaisen ihmisen pitäisi tehdä itsenäisyys julistus itselleen. Teininä yleensä tapahtuu niin, muttei aina ja silloin toinen ihminen jää toisen komennettavaksi. Hän siis alistuu toisen vallan alle, eikä saa päättää omista asioista. Ja siinä vaiheessa kun itsenäisyyttä ruvetaan haluamaan, tulee yleensä sota? Riita? Kahakka? Huutoa? Ja ovet paukkuvat!

Onko kyse silloin siitä ettei toinen usko toisen pärjäävän ilman hänen apuaan? Hän ei ole siis opettanut pärjäämään tässä maailmassa? Hän on antanut vain kalan, ei opettanut kalastamaan? Siispä jokainen ihminen joko julistautuu itsenäiseksi ihmiseksi tai jää toisen mielivallan alle. Niin voi käydä miehille sekä naisille, se ei katso sukupuolta. Ja yhdessä tekeminen vaikka tuo kalassa käyminen on mukavampaa kun kaikki osaavat, mietitään esimerkillä se että meillä on 10 ihmistä  joista yksi osaa kalastaa. Hän joutuu opettamaan kaikkia? Kaikki ei todellakaan halua koskea syötteihin, kalastaja laittaa ne? Muut odottavat, lopulta kalastus alkaa, kaloja nousee, muttei kaikki tahdo koskea noihin kaloihin. Kun opettajana tekee tämän toisten puolesta saa luultavasti tehdä sen aina. Laittaa madot ja ottaa kalat pois. Kun kaikki itse tekevät kaiken, he oppivat itsenäisiksi. Toimivat itse. Mietitäänpä lasten päiväkotia ja ulos lähtöä. Minä puen teidät sanoi hoitaja, pue kymmenen muksua ja aina joku joutuu odottamaan pitenpään kuin muut. Opeta lapset pukemaan itse, vaikka harjoittelussa menisikin pitkään on siitä lapsille enemmän hyötyä ja he kokevat onnistuneensa. Eipä ole sen jälkeen vaivaa pukea lapsia, kun he pukevat itse itsensä, joskin valvovien silmien alla, että tulee tarpeeksi vaatteita päälle. Opettaa siis ohjaamalla kuinka tehdään ja toisinaan on hyvä esittää kysymys miksi tehdään niinkuin tehdään? Jotta käytännötkin voivat kehittyä.

Oikeat kunnolliset, selkeät ja loogiset selitykset, näpäkästi tiivistettynä, saa oppimisen helpoksi. Ja kun oppii oppimaan ja tuntee siitä iloa, ei sellaisia ihmisiä voi pysäyttää joiden tiedon jano on valtava. He tahtovat kokeilla, testata, etsiä uusia muotoja toteuttaa itseään. Ketä olet valmis kuuntelemaan oppiaksesi? Onko hän vanhempi vai onko hän sittenkin nuorempi kuin sinä itse? Kysymys kuuluu mitä sinä olet valmis opettamaan ja oppimaan?

Titanic leffana käsitteli naisen elämän muistoja jotka muuttivat hänen elämänsä ja ihmisiä jotka olivat osallisina tuohon muutokseen.
Rose koki olevansa orjana menossa naimisiin. Hän oli äitinsä ja tulevan aviomiehensä alistettavana, eikä saanut olla oma itsensä. Se ajoi hänet epätoivon partaalle. Onneksi Jack puuttui tilanteeseen, muuten leffa ei olisi ollut Rosen tarina. 
Epätoivo ja rajoitettu oleminen, saavat voimaan pahoin, kun ne ovat toisen rajoja eivät omia. Kun toiset tekevät kaiken itsesi puolesta, niin mitä muuta silloin jää kuin epätoivo? Turhautuminen tilanteeseen? Millaisia pakokeinoja tuollaisesta alistetusta tekemättömyyden vankilasta on?  (Aion kirjoittaa kaltoin kohtelusta jossa sivuan tätä itsenäistymisen aihetta) sitä joko löytää hampaansa tai kuolee tavalla tai toisella.

Mitä naiset ja miehet tavoittelevat ja saavuttavat?  Mikä on heidän päämääränsä elämässä? Rose tahtoi olla oma itsensä ja vapaa päättämään mitä tahtoi. Rosen äiti Ruth tahtoi lapsensa hyviin naimisiin, säilyttää muistot. Laivan kapteeni tahtoi miellyttää lehtimiestä joka sai uutisotsikkonsa, joskin kapteeni koki karvaan epäonnistumisen kokeneena laivankapteenina antaen ajaa täyttä höyryä jäävuortapäin. Cal tahtoi Rosen ja oli hyvinkin mustasukkainen kun ei saanut. Molly tahtoi auttaa ja piti hauskaa. Spicer Lovejoy Calin oikea vihikoira oli uskollinen palkan maksajalle, vakaumuksellinen tottelemaan käskyjä keinoja kaihtamatta. Andrews hahmona oli mielenkiintoinen, hän oli laivanrakentaja, joka koki epäonnistumisen rakentajana, koska tiesi pelastusveneitä olevan liian vähän. Hänet oli jyrätty siinä kun kansi tilaa oli tahdottu enemmän. Hän koki velvolllisuudekseen auttaa samaan pelastusveneitä täyteen ja ihmisiä ulos laivasta vaikka tiesikin etteivät he kaikki tulisi selviämään hengissä.
Sitten Jack, mikä ajoi häntä eteenpäin? Seikkailun halu? Kaikki tai ei mitään mentaliteetti? Päivä kerrallaan missä ikinä meneekin? Jackilla ei ollut mitään mikä kahlitsisi häntä tiettyyn paikkaan tai tiettyihin sosiaalisiin ympyröihin.  Jack tavoitteli kaunista naista eri yhteiskunta luokkasta kuin itse oli, tutustui häneen,  sai hänet olemalla oma itsensä. Jotain erilaista mihin ensimmäisen luokan ihmiset olivat tottuneet. Hän oli vapaa, olemaan sellainen kuin oli ja oli sitä. Tavallaan Jack oli Roselle esikuva vapaudesta ja siksi hän lähti Jackin mukaan.

Päätänkin tänään kysymykseen kuka tai ketkä ovatkaan vapautemme, itsenäisyytemme, päämääränä esikuvia? Ketä tahdomme olla ja miksi? Ketä lähdemme seuraamaan, keneltä tahdomme oppia ja mitä? Miksi? Mitä tarkoitusta varten?