Moulin Rouge

Tämä on yksi suosikki leffoistani ja minun on pakko sanoa. En tykännyt tästä ensimmäisellä katselu kerralla, koska en kerennyt ymmärtämään kaikkea. Toisaalta siksi leffaa onkin ollut mukava katsoa uudelleen ja kulkea tarina eri henkilö hahmojen näkökulmasta läpi.

Moulin Rouge on siis värikäs musikaali ja tapahtumaa siinä riittääkin moneksi: On
kauniita pukuja, draamaa, juonia, rakkautta, mustasukkaisuutta....
Leffaa katsoessa voi bongata myös monta tuttua laulua ja kerronta on elävää, erilaista.

Tämä leffa on ollut itse asiassa kestosuosikki, koska muista nauhoittaneeni tämän vhs:lle telkkarista, jokunen vuosi ilmestymisen jälkeen, joka tapahtui 2001. Nauha on jo hävitetty, mutta muistan siinä olleen hieman eri tekstityksen kuin dvd versiossa.

Olette varmaan huomanneet että useammassa leffassa on musiikkia, teatteria, draamaa, kirjoittajia, sillä näyttämö taide ja elokuvat ovat kiehtoneet minua aina. Kirjoittamisestakin minulla on jo uraa 20 vuotta pöytä laatikkoon, päiväkirjaan, paperilappuihin, ostoskuitteihin, värityskirjoihin.

Kirjoittaminen on minun himoni ja huomaan etten voi pakottaa sitä väkisin. Minulle inspiraatio on himo saada kirjoittaa, tunne kuin kehoa ei olisi vain että mieli lentää. Sanoen sanat suullani, käsilläni, kynälläni.
Koko keho resonoi, mieli on yhtä kuin käsi ja toisinaan mieli on nopeampi ja on pakko äänittää. Etteivät hyvät sanat unohtuisi tulvansa alla. Jostain nuo sanat tulevat?  Aivan kuin lintu lentäisi, kirjoittaminen tulee luonnostaan.

Pakottautuessani kirjoittamaan jotain mitä en halua, sanat tuntuvat takkuavan ja ovat epäjärjestyksessä, logiikkakin sanojen paikoissa kärsii. Ollen vain huonoa, vieden voimat minulta ja ehkä lukijaltakin. Onneksi editoin jossain määrin huonoa tekstiäni hyvinä päivinä. Ette halua sitä kuraa niskaanne, täytesanoja täytesanojen jälkeenkin, ympäri pyöreää ja sanottavana ei mitään.

Vaikka tykkään kuvailla laveasti, tykkään asiasta, onko tällä tiedolla hyötyä? Saako siitä jotain itselleen kun sen lukee vai onko se tyhjääkin tyhjempi kokonaisuus.

Ja mitä tällä kirjoittamisellani on yhteistä leffan kanssa. Katsokaas Christian kirjoitti oman rakkaustarinansa leffassa. Ja hän ei voinut kirjoittaa rakkaudesta ennenkuin oli rakastunut.
Siispä hänen rakkaustarinansa kerrottiin jotta hän voi kirjoittaa sen.

Minun rakkauteni on kirjoittaminen, enkä minä voisi kirjoittaa kirjoittamisesta ennenkuin olen kirjoittanut. Hassua sanoisin.