perjantai 13. marraskuuta 2015

Last samurai

NoKuinka voimmekaan palvella paremmin omaa maata, kuin opettaa oppilaitamme paremmiksi ja taitavammiksi kuin itse olemme. Opettaa heitä löytämään itsensä ja oman äänensä. Ja kaiken tämän tehden kunnioituksella opastettavaa kohtaan. Arvostamalla häntä  jakaen hänelle kaiken tiedon ja taidon, jonka itse hallitsee.

Kyse on oppimisen halusta, mitä tahdommekaan oppia? Kuinka sen teemme? Kuinka sinnikkäästi tahdomme jotain, minkä vuoksi taistelemme?

Saimmeko taistelemalla kunnian takaisin vai saimmeko kunnian jäämällä henkiin? Minkä vuoksi arvostaisin vain häntä? Mitä arvostettavia luonteen piirteitä itsessäni on? Entä hänessä tai hänessä? Tai seuraavassa? Mihin riennämme, minne kaikilla on niin kiire? Uudistamaan mitä ja miksi?

Kaikki elävä on kunnioitettavaa elämänsä vuoksi ja kaikki kuolema eletyn elämänsä vuoksi, ketä kaikkia kerkeämmekään koskettamaan elämämme aikana?
Ja miten meistä pienellä asialla voi olla niin suuri merkitys toisen ajattelun suunnan muutoksiin?

Kuinka palvella heitä jotka ovat omaa maailmankuvaamme noin muuttaneet? Ketä opimmekaan rakastamaan ja miksi?

Tässä elokuvassa käsitellään menettämistä, ja jatkamista senkin jälkeen. Kuolema pysäyttää ja silti on tehtävä askareita, jotka on velvollisuus tehdä, kunnia tehdä. Mistä etsiä täydellisyyttä? Mitä se onkaan? Kaikella on väliä, kuinka sen tekee? Niin anteeksi pyynnöllä kuin sen anteeksi saamisellakin

Sisällään kantaen hiljaista surua, he kulkivat eteenpäin.
Kunnioittaen kunniaa, jonka olivat toiselta saaneet,
täyttäen tehtävät jotka oli tehtävä.
Etsien täydellisyyttä arjessa, yhdellä mielellä
käyttäen käsiä, liikkuen liikeitä seuraavaan
jatkaen, uudelleen suunnaten,
rakastaen ja palvellen,
elämän täydellisyyttä kuunnellen.

Itkin jälleen silmät punaisina tämän leffan mukana, miten kuvat voivatkaan saada samaistumaan ja kaipaamaan, jotain roolien mukana. Kuinka isä rakastaa poikaansa? Kuinka vaimo miestään? Kuinka poika isäänsä? Millaisella rakkaudella on voimaa? Menettäminen saa meidät näkemään kuinka paljon jotain oikeasti rakastamme ja suurimmat menetykset saavat itkemään? Ne saavat ymmärtämään kaiken sen kivun ja tuskan, jota koetaan kun menetetään jotain hyvin rakasta, jolla on arvoa, jota kunnioitetaan.  Myötä elämisen taito tuo hiljainen täydellisyys. Palvelemisen taito kunnioittaen toisia eläviä ja heidän elämäänsä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti