Gladiaattori

Kysymyksiä joita elokuva pistää miettimään millainen on se koti, jonka vuoksi taistelemme? Minkä vuoksi me edes taistelemme? Onko meidän taisteltava? Mikä on ylhäistä ja mikä alhaista? Kateus? Kuinka paljon ihminen voikaan rakastaa perhettään?  Onko meillä yhtään ideaa, visiota, yhden ihmiseen unelmaa, viimeistä toivetta? Olemmeko lahjomattomia? Kuka on se joka osaa käskeä? Ketä kuunnellaan? Voitatko sinä yleisön puolellesi? Teetkö jotain ennen näkemätöntä, horjutatko näkymättömiä sääntöjä? Onko nimelläsi mahtava kaiku?

Gladiaattori on ollut pitkään yksi lemppari elokuvistani, koska se saa pohtimaan sitä mistä olemme kateellisia toisille? Ymmärrämmekö me sen että olemme kateellisia ja miksi? Olemmeko valmiit antamaan anteeksi niille joilta emme ole saaneet sitä jota tarvitsemme? Ja miksi tahdomme sitä juuri häneltä? Miten arvotamme hänet omaan elämäämme ja miksi?

Kuinka kateellisuus tekeekään meistä julmia? Jos minä en saa et saa sinäkään. Mistä sellainen katkeroituminen oikein kumpuaa? Mihin asioihin tuo kateellinen henkilö on laittanut huomionsa? Millaisia vihjeitä hän etsii? Mitä hän toivoo,millaisia kuvitelmia hänen mieleensä on kertynyt? Syntyykö kaikki se viha siitä kun toiveet eivät toteudu? Ja mahdollisuuksien ovi suljetaan hänen edestään. Se kun emme saa mitä tahdomme. Mitä se tarkoittaakaan itsellemme, sitä lienee hyvä miettiä.

Jokainen meistä voidaan korvata toisella henkilöllä, muttei hän ole sama kuin kuka minä olen ollut. Tämä pistääkin miettimään sitä ketä oikeasti jäämme kaipaamaan, ketä rakastamme ja miksi? Kenen läsnä olo tekee omasta olostamme mukavampaa?  Ja toisaalta myös he jotka saavat vihat päällensä ovat suuria opettajia, he kertovat mitä emme ainakaan halua, he ilmentävät huonoa käytöstä jne. Mistä opimme mikä on rakastettavaa. Vastakohdat!

Mikä tekee ihmisestä rakastettavan? Käytöstavat, mutta mikä on hyvää käytöstä ja missä tilanteessa? Siinä on elämän mittainen matka kulkea ymmärtääkseen. Ja entä jos ei ymmärrä mitä siitä? Mikä tekee ihmisestä vihatun? Käytöstavat.
Mikä käytöksessä ihastuttaa ja mikä vihastuttaa? Se kuinka suuri eroavaisuus oman ja toisen käytöksessä oikein on. Kun emme ymmärrä toista ja hänen periaatteitaan. Mitkä ovat periaatteet joiden pohjalta ihmiset toimivat kuin toimivat? Ovatko ne opittu kotoa vai keneltä? Mitä ajatuskaavaa on toistettu että on päädytty tähän tilanteeseen? Mille moraalisille periaatteille on annettu periksi ja kuinka monta kertaa on näin lepsuiltu itselle? Että ollaan päädytty siihen ettei enää omatunto kolkuta kun tehdään jotain julmaa? Ovatko muut ihmiset valmiita anteeksi antamaan sellaisia tekoja? Mikä on se syy taustalla miksi näin tehdään?

Kenelle annammekaan huomiotamme ja miksi? Keneltä sen eväämme ja miksi? Mitä elämämme meille kertoo, mitä vailla olemme? Mitä tahdomme saavuttaa ja miten? Miksi?

Kiitos niille kaikille jotka tekevät elämästä elettävän arvoisen ja heille myös jotka ovat tuoneet piikkejä, jotka ovat suunnanneet elämääni uuteen suuntaan.