Elokuva kertoo kuolemaan tuomittujen osastolla työskentelevien elämästä ja vangeista, jotka odottavat teloitustaan. Tarinan kertojana toimii siellä työskennellyt Paul Edgecomb.
Millaista on olla kuolemaan tuomittu? Tietää lopun olevan kohta lähellä? Mitä oikeasti katuu? Mitä oikeasti kaipaa? Mitä kuolema pistää ihmiset ajattelemaan? Elämää ja kuinka he ovat sitä eläneet. Miksi he ovat sitä niin eläneet? Mikä on tärkeää? Rakasta? Mitä arvostamme?
Ketkä ovat tehneet elämästä elämisen arvoista? Mikä hetki/hetket ovat muuttaneet elämän suuntaa? Jokin muisto joka on ja pysyy mielessä haihtumatta sieltä koskaan pois? Jotkut sanat jotka merkittiin muistiin polttokirjaimin, mitä ne sanat ovat? Kuka ne sanoi ja mitä ne merkitsivät sinulle? Mitä tuo henkilö sinulle merkitsee/merkitsi?
Muistot nuo sanat, tunteet, kuvat, jollain tapaa ne ovat meihin rekisteröityneet ja tunneskaalaavaat meidät aika ajoin takaisin siihen kohtaan elämässämme. Tehden aikahypyn mielessämme takaisin menneisyyteen.
Minkä arvoisia ihmiset ovat? Millainen heidän oman arvontuntonsa on? Tuo itsetunto? Minkä tekojen kanssa pystyy elämään? Minkä arvoista on rakkaus toista kohtaan? Mikä ihmisessä on arvokkainta ja millä arvolla näämmekään toisemme?
Mikä arvottuu korkeimmalle ajattelussa? Elämässä? Tekemisessä?
Mitä arvokkuus on? Mikä on se ideaali ajatus johon voimme vertailla tekomme toimivuutta? Työmme tulosta? Ideaali vakio joka on muuttumaton, kaikkien ymmärrettävissä. Käsite jota voimme muokata oman luovuutemme kautta. Idea pöydästä, olen nähnyt elämäni aikana jo todella monta pöytää ja ymmärrän käsitteen pöydästä.
Arvotamme hyvempää ja huonompaa, verrattuna mihin aikaisempaan työhön, toisen työhön? Kenen työhön miksi?
Mietin tätä piirtämisen pohjalta nyt: Jos nään kauniimman muodon joka sopisi paremmin kuvaan ja pystyn perustelemaan sen miksi vaihtaisin, esim. Katkonaisen epätasaisen viivan, suoraan linjakkaaseen viivaan, perusteena se tekisi kuvasta sulavamman ja kauniimman. Tai toisin päin
Tahtoisin epätasaista viivaa tuomaan rosoisuuden tunnetta, jättää katkoja jotka katsojan mielikuvitus saa täyttää! Kysymys kuuluu mitä olen hakemassa, mitä tavoittelen? Mitä tahdon olemassa olollani ilmaista, taiteessa jota teen näkyä? Mitä minä mielessäni käsittelen ja onko se sitä mitä tahdon? Vai mitä minun tulee opetella?
Millainen käsite mielessäni elää hyvästä ja huonosta? Mikä arvo niillä on ideaani, tavoitteeseeni nähden, milloin olen tyytyväinen? Milloin voi jatkaa matkaa uuden opiskelun parissa? Mitä nään seuraavaksi?
Kuolema on luopumista vanhasta elämästä, vanhoista etenkin huonoista tavoista, tavoista jotka ovat tulleet tiensä päähän. Mistä muistoista pitelemmekään kiinni ja miksi?
Onko jo aika päästää irti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti