Anonymous

Kuinka monen huulilla sanani kaikuvat,
vai vajoanko hautaan kadotettuna?
Kenen sanoja suuni toistaa,
kenen keskustelut noin kokoaa,
kenen tarinaa kertoa saa?

Kenen nimellä sanamme kuulluiksi tulevatkaan?
Kenet he muistavat?  Näyttelijän, kirjoittajan,
sen joka esiintyi minuna vai muistavatko he vain sanat.
Jotka kerran kuulin mielessäni, ajatuksissani,
jotka kirjasin ylös, saadakseni ne pois päästäni.

Kuulen noiden äänien kuiskivan korviini,
näen heidät edessäni, koen heidän kanssaan.
Kirjoitan unohtaakseni, kirjoitan ollakseni hiljaisuudessa,
kirjoitan ettei minun tarvitsisi keskustella.

Mistä mieleni hahmot teille noin kertovat?
Sävelin taisteluihin vievät, rakastavin äänin teitä noin kutsuvat,
viekkaasti valtaan, murhaan, kuoloon katsomaan.
Petetyksikin ehkä tulemaan,
Himossasi kitumaan, tuskissasi kulkemaan.

Ei sanani sinusta kuulua tee,
ehkä kuunnellun, kuka lie.
Voit heittää sä arpaa kanssa kuninkaiden,
nähden haamut,neidot, aasitkin
lehdoissa suunnistaen.

Ollakko vai eikö olla? Siinäpä on tää pulma sulla,
kuullut oot mun näytelmistäin, mut ootko varma
kuka oon nimeltäin? Siispä hyvästi jää nyt
mun lukija ystäväin,
Mun juotava on
jo tätä myrkkyäin.

Perjantai 13.11.2015 salla

Shakespearen elämää käsittelevä elokuva tai yhtä vaihtoehtoa niistä.

Hän on kirjoittamiseni yksi esikuva, sillä hänen sanansa soljuvat, kuin tanssi helppolukukuisesti puhujan huulita kuulijoiden korviin tai lukiessa musiikkina mieleen. Noiden sanojen vahvuutta on tunne, rikas ulosanti, vahvuus ja rohkeus tuoda julki tradegiat kuin rakkaustarinatkin. Sekä syvimmät salaisuudet ihmismielen ja todellisuuden. Hän on jo mennyt ja sanansa elävät yhä? Kuinka hän sen teki, nuo teokset, joita näytellään yhä?
En viivytä teitä enää, katsokaa kuunnelkaa ja hämmästykää, kun kuuntelette tätä kirjoittaja selviytyjää.