Musiikkia

Minulle musiikki ja laulu ovat tunne ilmaisua parhaimmillaan...
Musiikin maailmaan olen kasvanut yötä ja päivää päällä olleen radion kautta. Toisena ovat olleet elokuvat ja elokuvamusikaalit. Ensin olivat suomalaiset mustavalko elokuvat niissä oli tunneilmaisua kerrakseen, ehkä myös niiden takia minussa asuu romantikko.  Tunne ilmaisu oli vahvaa ja sen fiiliksen voi kokea itsekin pelkkänä sivusta katsojana (pohdin onko tämä 3.persoonan sivusta katsojan roolin mielekkyys siinä kun pieninä lapsina olemme katsoneet sivusta tapahtumia,että onko se kehityskaaren ensimmäinen ajattelun rooli, jossa muut tekevät kaiken, kun itse ei vielä pysty tekemään. Odottelijan rooli, johon palaamme silloin kun esim. Katsomme TV:tä meiltä ei vaadita mitään ja saamme vain olla siinä ja katsella tapahtumia. ) Minä siis fiilistelin tunteita ja muistan  ihailleeni kuinka noiden naisten ja miesten äänissä olikaan niin paljon voimaa. Siksi rakastan musikaaleja ja oopperoita, koska niissä on vahvaa tunne ilmaisua, joka on käsin kosketeltavaa, vahvaa traagista ja välitöntä. Elokuvista että musiikkiaan se tekee leffasta hyvän tai onnistuneen, kauhua, jännittävää, selkäpiitä raapivaa, katalaa, herkkää, riemukasta, kuplivaa.

Musiikki on aina ollut tunteiden ruokaa, olen laulanut ja hyräillyt, viheltänyt ja hymissyt lauluja, koska se on minusta todella mukavaa. Ne ovat opettaneet minulle hengitystä, äänen muodostusta, vivahteita, sanallista ilmaisua. Tunteen ilmaisua, tunteen tunnistamista, esimerkiksi myös se kun itsellä ei ole ollut sanoja ilmaista jotain, niin on löytynyt laulu joka on ilmaissut ne. Musiikki auttaa pääsemään tiettyyn tunteeseen ja vaihtamaan seuraavaan. Ei tarvitse jäädä vellomaan tunteen suohon.
Musiikki ja itse laulettu laulu, tuo lauluna ja laulajana oleminen ovat kuin pitkospuut. Ne kantavat eteenpäin ja kannattelevat tunnesoiden yli.

Minusta laulaminen ja kävely on samanlaista, niillä on omat rytminsä eri päivinä, niissä ollaan tekeminen ja tekijä samaan aikaan. Ne tyhjentävät mieltä pelkkään olemassa olon ihanuuteen, ne opettavat elämästä olennaisia asioita, mitä muuta sitä tarvitsekaan?

Ja musiikissa on parasta se että se on vapaa tunneilmaisun muoto niin miehille kuin naisillekin, saa näyttää surunsa, vihansa, kaipauksesta, alakulonsa, ilonsa, intonsa, rakkautensa kaiken mitä ikinä tunteekaan.
Minua musiikki energisoi, antaa lisävirtaa, saa tylsänkin päivän muuttumaan seikkailuksi, värilliseksi ja riemukkaaksi / painumaan tummiin savuverho kuin, hukkumaan mustaan multaan, hautautumaan alakulon lyijyn raskaaseen peittoon. Ja tämä taas on mielenkiintoinen piirre siitä mitä me oikein kuunteleminen millaiseen tunneilmastoon me oikein olemme itsemme laittaneet. Puhdistaako se mieltä vai saako se vain kaunaisemmaksi, joten kannattaako kuunnella?

Laulua on kaikkialla, tahtia on kaikkialla, säveliä kun on kaikkialla, toinen asia on kuulemmeko ne? Kuunteleminen me, mitä kaikkea musiikin kuuntelu, laulun kuuntelu, kehon ja tunteiden kuuntelu meille voikaan opettaa. Osaan kuunnella kun tahdon. Pystynkö vain tarkkailemaan niitä puuttuakseni niihin jos ne ovat heilahtaneet pois paikoiltaan?

Laulu on kehon sointia tietyllä sävelellä, äänen sateenkaari, mielikuvien sytyttäjä ja herättäjä, tunne, itsevarmuutta, tyhjentävää, todellista. Ääniaaltojen värähtelyä, ajatuksiin jäävä korvamato, itse ilmaisua.

Miksi laulaa? Löytääkseen oman äänensä, kuullakseen omat ajatukset, ollakseen itsensä, tunteakseen tunteita, hengittääkseen, kokeakseen oman voimansa vahvuutensa, varmuutensa ja epävarmuutensa, samaistumisen, näyttääkseen kuka oikein on. Ilokseen, rakkaudestaan lauluun ja musiikkiin, tuodakseen oman osaamisensa toisille voimaannuttavaksi voimaksi.

Laulu ilmaisee sinua ettet tukahduta itseäsi, avaa uusia suuntia mennä, poistaa ahdistusta ja saa sinut loistamaan ja tanssimaan ja käyttämään kehoasi vain olemalla. Poistaa aikuisen jäykkää kontrollia, saa aikaan leikkisyyttä, iloa ja luontaista ilmaisua. Herättää ja poistaa kaikkea tukahdutettua, joten laulakaa.

Itse laulan parhaiten yksin ollessani, koska silloin saa laulaa niin epäselkokielellä, revitellä lauluja erilaisiksi, leikitellä tyyleillä ja äänialoilla ja hullutella äänillä. Tehdä hassuja ja tyhmiä ääniä, eläytyä uuteen rooliin. Esittää jotain mitä ei ole vielä kokeillut. Ja kaikki ilman minkäänlaista arvostelua, kunhan kokeilee ja etsii omaa ääntä ja sitä mistä pitää.

Itse tunnen oman laulu instrumenttini parhaiten