tarinan kirjoittamisesta

Mielestäni on mielenkiintoista se kuinka tarinat hahmottuvat mielessä joten päätin nyt kertoa siitä.

 Minusta on vaikeaa olla pelkkä kolmannen persoonan kertoja. Yleensä nään tarinoiden tapahtumat kuvina kuin verkkokalvoillani (aivoissani) kuin olisin kolmas persoona tapahtumassa mukana. Jota ei nähdä mutta hän näkee kaiken elävänä kuvana. Sitten jotakin tapahtuu ja päädyn jonkun hahmon silmin katsomaan tarinan tilannetta, tuntemaan henkilön tunteet, näkemään mitä tuo hahmo näkee. Olemaan se henkilö. Ja jälleen jotain tapahtuu ja olen vuorostani tuo toinen henkilö ja puhunkin nyt hänen suullaan ja katson nyt tuota edellistä henkilöä kuka äsken olin. Ja riippuen hahmojen määrästä ja suhteista mihin kaikkeen pääseekään eläytymään: itkemään, nauramaan, rakastumaan noissa fiilis skaaloissa ja niitä on paljon.

Tavallaan tuo kaikki oman elämän jäsentelyä uudella tavalla, koska ainakin itse olen huomannut käsitteleväni montakin asiaa alitajuisesti joista minulla ei ollut edes hajuakaan, että niitä käsittelen. Ennenkuin rupesin tietoisesti käsittelemään sitä mitä hahmoni käsittelevät, mitä ongelmia heillä on ja miksi? Ja tämä on siitä mielenkiintoista tutkittavaa millaisia valintoja hahmoni tekevät, toden näköisesti aivoissani on jokin alue joka työskentelee tämän asian kimpussa. Ja toden näköisesti minäkin teen samantapaisia päätöksiä kuin he. Toisinaan tämä on myös hieman pelottavaa!

Minua kiinnostaa se kuinka nään silmät auki kuvaa aivojeni luomista tapahtumista, kysynpä vain onko todellisuus vai mielikuvat voimakkaampia? Näkökyvyn ja kuvien voima luoda reaktioita kehossa. Kehon herkkyys reagoida aisti ärsykkeisiin.
Keho kun ei tunnu ymmärtävän/välittävän siitä onko saatu tieto ulkoista vai sisäistä. Se vain toteuttaa kaikki käskyt jotka se saa, jotka sille hyväksytysti tietoisesti/alitajuisesti annetaan. Riippuen siitä millaiset johdotukset aivoissa on milloin mikäkin viesti kulkee ja millaisen matkan ? Missä kaikissa paikoissa ajatus saa hyväksyntä leiman, viesti kulkee lähetin mukana. Ja riippuen paikalla olijoiden yhteispäätöksen tuloksesta, saatko ostaa esim. Kaupasta herkkuja. Toisinaan lähetti oikaisee jonkun luvan yli koska ei pidä sitä tärkeänä tässä asiassa tai sitten luvan antaja on liian lepsu tai tiukka. Ja lopulta kuullaan viimeinen tuomio ja lähetti alkaa juoksun seuraavan asian parissa.

Olen elänyt tarnoideni henkilöiden elämän, kuinka montaa elämää te olette eläneet? Minkä parissa aivonne askartelevatkaan ja meillä kenelläkään ei ole edes pientä hajua tietoisesti ymmärtää tuosta tietomäärän paljoudesta.

Tietojen käsittelyssäkin on montakerrosta 

Joten seuraavan kerran kun suututte itsellenne kun jokin menee pieleen, niin taputtakaapa itseänne olalle ja olkaa ymmärtäväisiä. Aivotkin tekevät joskus virhe arviointeja kun vauhti on kiireellinen, eikä kaikkea keretä käsitellä, jotkin asiat vain priorisoituvat ykköseksi ja loput tulkoon jäljessä, joten hyviä aivopieruja kaikille!