keskiviikko 29. elokuuta 2018

Runo: Iltapäivä


   Aatoksein hiljaisia, kuin uni
Viipyileviä valonsäteitä,
kevyitä hengittää.
Katse avara, kuin avaruus,
hymyilen.
Vesi kantaa
linnun kyljillä hopeaa

Nukunko minä?
Untuvan pehmoisaa tunnelmaa
sävelmä kantaa kuulijaa.
Aivan, kuin voisin
samaan aikaan koskettaa
koko maailmaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti