Mitä miellyttäminen on ja mitä epämiellyttävä on? Tässä on varmaan suurimpana edellytyksenä se että haetaan hyväksyntää muilta ja pelätään epämukavaa vastaanottoa toisilta. Ettei itse olekkaan rakastettava itsenään.
Käännän tämän ympäri millaista hyväksyntää haet itseltäsi? Kuinka hyvin hyväksyt itsesi ja tekosi, kun haet hyväksyntää muilta?
Kumpi on epämukavampaa vai mukavampaa? Tehdä omanmielen mukaan vai tehdä toisen mielen mukaan. Voi olla että jos on omaan napaansa tuijottaja niin ei olekkaan opetettavissa kun haluaa aina että kaikki tehdään hänen mukaansa. Muttei ole hyvä kun aina miellyttää toista, silloin ei kuuntele itseään ja omija tarpeitaan, mutta on helpommin opetettavissa, sillä hän osaa totella mitä pyydetään, muttei sitä pidä tehdä omien tarpeiden kustannuksella.
Mihin haemme siis hyväksyntää toisilta siihenkö että saamme olla omaitsemme vai siihen että juuri ne haluamamme henkilöt pitäisivät meistä? Muistaisivat meidät? Antaisivat aikaansa meille?
On aivan sama olenko omaitseni vai tekeydynkö toisten mieliksi joksikin muuksi sillä itsehän kuvittelee mistä toinen mahdollisesti pitää, sillä emme koskaan pääse toisen päähän ymmärtämään toisen ajatuksia ( se joka sai tästä ei koskaan inspiraation ja alkaa tutkia kuinka yhdistetään kahden ihmisen ajatukset niin antaa mennä vaan!) Toiset pitävät minusta ja toisia todella ärsytän, enkä voi sille mitään.
Joten ketkä muistavat minut, muistavatko he minua koska pitävät minusta, minun kanssani on hauskaa? Kokevatko he saavansa minulta jotain, kokevatko he voivansa opettaa minulle jotain? Että hyötyvät minusta? Molemminpuolinen hyötysuhde? Muistavatko he minut koska olen muistamisen arvoinen? Kokevatko he itse olevansa hyödyllisiä kun ovat seurassani?
Onko kyse lopulta siitä millaisen fiiliksen itse saa itselle sekä toiselle olemalla olemassa omana itsenään!
Minä itse miellyttäjänä olen harrastanut itsesensuuria, harrastatko sinäkin? Itsesensuurini on toiminut hyvin monimuotoisesti. ( Sisältäni löytyy vastaan hangoittelija, jonka luulen periytyvän teini iästä, jolloin ei halunnut tehdä mitään toisen mukaan kun halusi tehdä omia valintoja ja olemalla eri mieltä sai oman vastauksen joka oli erilainen kuin muu massa (tyhmiäkin valintoja, kun vaan halusi olla erilainen). Sanoisin näitä valitus, narisija, ärsyttää, en tahdo, ei tyypiksi.) Ei olen itsenäinen, ei olen erillinen, ei tunnu hyvältä. Ei kaikelle joka tuntuu epämiellyttävältä vai liian samanlaiselta, tahdon tehdä ei tavalla kuin sinä!
Seuraavaksi itsesensuuriin löytyi hyvä on tehdään tämä sinun tavallasi, niin minun ei tarvitse miettiä tätä, ilmaisen vastauksen tyyppi, ihan sama. Tämä löytyy hyvin monelta! Tai vaihto ehtona silloin kun toinen on heittäytymässä hankalaksi ja pitäisi olla menossa eteenpäin. Turhautunut jouduttaja, jolle on aivan sama kuinka mennään kunhan mennään.
Sitten itsesensuuriini löytyi kyselijä voisiko sen tehdä näin vai noin? Kuinka se tehdään? Miksi se tehdään noin? En tiedä kuinka moni tietää fiiliksen kun kysymyksiä pulputtaa mieleen että kaikki mitä oli tekemässä unohtuu kun kysymykset valtaavat mielen? Haen vastauksia kysymyksiini tyyppi
Itsesensuuriini kuuluu myös kaunistelija, joka etsii kauniimpia ilmasuja/ tieteellisempää ilmaisua asialle, koska ei halua loukata toisen tunteita. Toisaalta myös tuo esiin se mitä itsekoen. Sillä se pistää tarkkailemaan sitä mikä ärsyttää. Ja kun ärsyttää nin silloin koen eniten tarvitsevani sensuuria.
Sitten löytyy kaksimielisyys sensuuri, joka pitää mölyt toisinaan sisällä kun ei halua sellaista huomiota. Ja on niin vekkuli aivot ja ne kääntelee asioita. Toisinaan sitä hihittelee mielessään, kun kaikki ei ole kaikkien korville!
Mielestäni nämä kaikki pohjustavat Päätöksen tekijää, sillä sitä joutuu ajattelemaan mitä et halua, mikä olisi nopeiten? Kyselijä pohjustaa kärsiikö laatu nopeudesta ja etsii keinoja tehdä, kaunistelija sievistää kyselijän tietotulvan haluttuun muotoon ja kaksimielisyys/ huumori tekee siitä kaikesta hauskaa. Kuinka siis päätös syntyy siitä tekeekö oman pään mukaan vai toisen mielen? Riippuu missä vaiheessa pyörii ja millaisen ratkaisun haluaa? Millaisen epätäydellisyyden olet valmis sietämään? Kuinka tyytymätön mahdollisesti on sen jälkeen, kun on valinnut näin? Toisaalta juuri se on asenteestakin kiinni. Jos on nälkäinen ennen lenkille menoa, voi sanoa minun on syötävä ensin ennenkuin voin lähteä jos tietää että ilman ruokaa lenkin jälkeen on niin loppu ettei pysty tekemään mitään. Tai mennäänkö yhdessä syömään, siirretään lähtöä 15 min että ehdin syödä. Etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuja joista valitaan yksi!
Millaisen itsesi olet valmis hyväksymään? Millaisia vaatimuksia sinulla on itsellesi? Millaista epämukavuutta olet valmis kokemaan, jotta oppisit uuden taidon? Kuinka siedät epämukavuutta? Mikä tekee epämukavuudesta siedettävämpää? Mikä saa sinulta mukavuuden leiman, kun olet tehnyt sitä vuoden verran!
Suurin kysymys viekö epämukavuus vai mukavuus sinua eteenpäin elämässäsi? Auttaako se toisiakin oppimaan kun sinä esimerkilläsi näytät!
Miten siis miellytät itseäsi? Kuinka usein annat oman huomiosi itsellesi? Aikaa itselle ja omille tarpeillesi! Onhan sinulla varattu viikosta oma-aika tehdä jotain mitä itse haluat tai mitä toiset haluavat? Jos olet vain itseksesi.
On sinusta kiinni mihin tielle lähdet! Päätös on sinun! Muista ettet riitele itsesi kanssa se päätös on parasta mitä voit tehdä! Sillä kun pääsee päätökseen, että tämän minä teen, niin alkaa ajatella kuinka sen tekisi!
Millainen auktoriteetti olet itsellesi? Vaihda roolia!
Teenä tämän ajatelman lopuksi croco rooibos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti