Keskiviikolta jäi mieleen pyörimään se että kun mieli ei tiedä todellisuuden ja kuvitellun eroa. Niin silloinhan kun luo tunneperäisiä mielikuvia tai lukee niitä niin silloinhan huijaa aivojaan kokemaan tiettyä yhdistelmää. Joten vaikka esimerkkinä draama pursuvat kirjat ihmiset haluavat kokea rakkautta, eivätkö he koe sitä omassa elämässään tarpeeksi vaan lääkkitsevät itseään korvikkeella. Vai kokea mahdollisen petetyksi tulemisen, hieman etäisempi näkemys. Entä dekkarit? Jännitystä vai keksiä kuka on pahis? Mikä on se tunne jota haetaan vai käydäänkö lukemattoman kirjan/ehkä elokuvankin eteen kuin uudenpäivän tulee mitä on tullakseen. Entä musiikki sillähän kuljetaan tiettyyn tunteeseen vai onko kyseessä ennemmin se että sillä ilmennetään omaa tunnetilaa, kun haluaa kuulla jonkun tietyn kipaleen. Sinullahan on tunnelataus kuulemiisi kappaleisiin. No pistäppä tämä soimaan ja fiilistele. Silmät kiinni ole hyvä
Millaisiin lauluihin sinä takerrut? Mitä se sinusta kertoo? Huudatko kaipuustasi kuinka kovaa? Onko niissä synkyyttä ja surua. Eikö kukaan saa sinua itkemään? Oletko vihainen? Vai etsitkö iloa! Etsitkö sanoista vai musiikista? Etsitkö vai tiedätkö? Mikä saa sinut palaamaan tiettyyn tunnelataukseen? mihin hetkeen haluat palata yhä uudestaan? Mikä sinua silloin säväytti? Mikä sai sen syttymään sieluusi? Miksi se jäi sisällesi palamaan? Miksi kuuntelet juuri tuota yhtä kappaletta yhä uudelleen, miksi juuri ne sanat pysäyttävät sinut? Mitä merkitystä ne julistavat? Mielenkiintoista on myös se että kokeeko tuon laulun niin että itse laulaa sitä vai niin että itselle lauletaan! Teetkö siitä oman kappaleesi vai onko se vain ulkopuolelta tuleva vaikutin johon reagoit? Mitä eroa näillä on? Enpä osaa nyt tähän hätään sanoa!
Teenä tänään delicate English Breakfast tee, jossa pussi harjoittelee kuviokelluntaa!
Kuinka kovan onnen sanat sinun päässäsi soivat? Mitkä ovat elämäsi lyriikat, mitä elämääsi haet mitä löydät? Millaisen tarinan kertoisit viikostasi kappaleilla? Tai vain päivästä oliko aamu kenen laulama vai pelkkää säyseää musiikkia?
Kuinka monesti pysähdymmekään miettimään mitä kuuntelemme? Joko musiikkina, toisten ihmisten suusta tai omien ajatusten pakkotoistoa, jos sellaista harrastaa? Mitä sinä pakkotoistat? Minkä mukaan jalkasi tanssivat? Minkä mukaan sinä tanssit?
Onko se hyvä tanssi joka on vietävä päätökseen vai irrotettava ote ja vaihdettava seuraavaan? Oletko onnellinen surussasi, vihassasi, kaipuussasi, rakkaudessasi, raivossasi? Syytteissäsi? Pyynnöissäsi? ...
Vaihdakappaletta mutta kuuntele osat kokonaan jotka kiinittävät huomion tai pakkotoista niitä jos kuuntelet kaikki. Elämässä paljon menee ohi päiviä, joitain päiviä pakkotoistamme, emme ihan samanlaisena mutta silti. Niistä katoaa hohde kunnes jätämme ne hetkeksi syrjään ja palaamme jälleen, silloin ne rutiinit tuntuvat siltä että miksi niistä tuli edes päästettyä irti.
Eipä minulla muuta kuin se että muistakaa pitää välillä taukoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti