Sillä kaivelin vanhat tarinat esiin ja mietin lähtisinkö niitä jatkamaan mahdolliseen lopetukseen asti. Nimimerkillä keskeneräisten töiden kerho. Toisaalta aloittaisinko jotain uutta niin se taas paljastaisi minusta jotain itselleni, sillä olen huomannut kirjoittavani kausittain tarinoita. Ne eivät jostain syystä etene jouhevasti kuin runot. Ne takkuavat juoneltaan etenemiseltään aivan kuin ei löytäisi oikeita sanoja.
En ole pakottanut itseäni kirjoittamaan tarinoita silloin kun ei ole ollut fiilis tehdä. Runoja on pakotettu ulos. Voisi tarinoissa kokeilla vaikka sadan sanan sääntöä, vähintään päivässä niin monta sanaa
Ehkä marraskuu on tarina kuukausi ja sen tarkoitus olisi saada alusta loppuun jokin työ... olisi pakko luoda juoni ja kirjoittaa se valmiiksi.
Näkyillään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti