Vuoksesi

Jokainen omistautuminen, palvelu, teko ja ajatus vuoksesi sitoo minut kiinni sinuun. Etkä voi tietää. Ennenkuin puhun kanssasi mitä olen tehnyt, ajatellut...tai mitään muuta, mitä kaikkea olen omistautunut tekemään vuoksesi. Miksi sen teen koska toivon saavani sinulta samaa, kaikkea mitä minä sinun vuoksesi teen.

Katsotko minuun kun olen heikoimmillani, rumimmillani, autatko minut jälleen ylöspäin, kun sitä pyydän vai käännätkö vain katseesi pois? Autatko minua näkemään ulkopuolisen silmin? Miltä minä näytän? Mitä elämäni, tavarani, käytökseni kertoo minusta? Kertoisitko miltä minä sinulle näytän? Sillä nään vain itseni. Kertoisitko millaisia virheitä näet minun tekevän ja miksi? Miksi näät niin?

Jotta voisin oppia sinun viisaudestasi ja jakaa näin kanssasi tietämystä.

Kertoisitko minulle kuinka sydän valitsee keneen se kiintyy? Ketä noin rakastaa? Ketä se ensihetkestä asti kunnioittaa ja palvoo? Kenen vuoksi on valmis uhrautumaan, tekemään työtä ja palvelemaan? Kenen muun, itseni lisäksi?  

Miksi tunnen itseni

niin vaillinaiseksi

yksinäni kun kävelen

ja katselen kun

kaikilla muilla

puoliskonsa on?

Olen vajaa,

miks valittiin

tai valitsin sen

kohtaloksi mun?

Mis oot?

Ulvon näin kaipuutain

ja suutelen silmilläni

jokaista vastaantulijaa.

Ruosteisena, kolhittuna

hajonneena, en yksin

mutta vajaana.

Kaipaan niin,

että nukun oven takana

jota en ymmärtänyt kaipaukseksi

Ja kaipauksellani rakastan

rakastan syvästi.

Kaipauksesta

Tunnen sormesi melkein

kuulen äänesi melkein

nään kasvosi melkein

tunnen sinut vierelläni melkein...

Lopulta minun on tultava luoksesi

jotta voin olla kanssasi.

Kaipaus, jokaiselle meille, on jonkinlaista surullisuutta, kaihoa, kaipuuta. Tavallaan myös iloa ja odotusta. Silmäilyä kaukaa ja toisinaan niin polttavaa, kipua. Ymmärtämätöntä tuskaa ja sisäistä tyhjyyttä.

Kaipausta on monta lajia kuin monta on kaipaajaakin. Ja huomaamaattani olen kaivannut viikon verran ennenkuin ymmärsin mitä teen. Välillä kaipaan syvällisiä keskusteluja, joskus taas pinnallista lörpöttelyä ja hassuttelua. Toisinaan maku nystyröitä polttavaa ruokaa, ja toisinaan mauttomuutta.  

Välillä ne ovat sanat ja välillä ne ovat tapahtumat jotka pistävät ajatukset lepattamaan. Ja silloin tällöin sitä on ollut vaan niin paikoillaan että on pakko lähteä liikkeelle ja tanssia! Tällä viikolla kävin elokuvissa, näkemässä kuinka unelmoijat voivat muuttaa maailmaa. (Leffana Tomorrowland)

Kaipaus on jollain tapaa tiedostettu välimatka kahden asian välillä, kaipaus on ihanan riuduttavaa kun sitä ei täytä. Silloin siitä tahtoo nauttia sen minkä voi. Millaista kaipaus voikaan olla äärimmilleen vietynä? Hullun himoa? Hullun himoa jota on hallittava? Vai onko? Ehkä sekin riippuu siitä mitä noin kovasti kaipaa? 

Jokaisessa kaipauksessa on rakkautta mukana, se seesteinen tunne kun on palannut matkalta ja on vielä jossain toisaalla.  Mieli kaipaa, toiseen paikkaan toisen luo... 

Oletko mun köyteni, sidokseni

jolle aikani tahdon antaa?

Oletko se sinä jolle tahdon antaa itseni

ilman että omistat minua?

Vain antamisen halustani.

Rakkaudestani.

Ja oletkin lopulta todellisuudessa, elämä kohtaa sinut ja siitä huolimatta mielesi unelmoi.

Täyttääkseen pikkuhiljaa nuo mielen kuvitelmat. Askel askeleelta nuo päähän pinttymät jotka on mieleesi syötetty.

Lopulta meidän on kohdattava

jotta tiemme yhdistyvät 

ja elämämme sitoutuvat toisiinsa

ja olemme osa toistemme elämää.