Opetanko sitä jonka olen jo oppinut?

Uskon sen ajatuksen, jonka ajattelen olevan totta.
Mikä on siis totta? Kaiken minkä ajattelen olevan totta. Välillä toivon jonkin olevan todellista vaikkei se olekkaan totta. Ja ehkä huijaan näin itseäni siksi että saisin uusia ajatuksia.
Tästä kertoo se kun välillä ajattelen niitä hetkiä, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan. Ne ihmiset ovat päivänkirkkaina mieleni muistissa, siitä hetkestä mieleen jääneinä, toisinaan se on vain heidän äänensä jonka kanssa keskustelen. Vaikka se on vain mieleni keskustelua mieleni kanssa. Selkeästi tarvitsen hahmoja jutellakseni itselleni, pohdin että jotkin asiat kun niistä alkaa puhua ensikertaa, saavat sen kuvan joka ensikertaa herätti tuon ajatuksen. Toisinaan se voit olla sinä ja sinun kasvosi, tai tunne että olet vierelläni juttelemassa, vaikket olisi lähelläkään tai vain äänesi. Ne ovat sellaisia ohimeneviä hetkiä, kun ajatus haluaa kasvaa ja minun on käytävä keskustelua. Ymmärrän ettet ole todellinen, sillä muistan todelliset keskustelumme. Kutsun sitä aivojen jatkokeskusteluksi, kun aivot eivät ole käsitelleet asiaa vielä tarpeeksi pitkälle. Ja silloin olet minulle vain kuva mielessäni, joka vaihtaa ajatuksia kanssani, vaikka ymmärränkin että se olen minä itse, joka itse itseäni haastan ajattelemaan enemmän. Se on välillä niitä hetkiä kun yöllä ei saa unta ja ajatukset vain pyörivät mielessä ja toisinaan niitä jolloin mielen hiljaisuudesta pulpahtaa pintaan keskustelu tai sanat joita on sanottu. Ehkä sanoille on löytynyt uusi merkitys tai ne ovat saaneet uuden tunteen mukaansa yms.

Aistin maailmaa aisteillani ja ymmärrän omien aistimienikin olevan myöskin harhautettavissa. Ja noilla välillä harhautuvilla aisteilla tarkastelen ja havannoin maailmaa, jonka aistin. Elän sitä noiden aistien kautta ja kanssa.

Ymmärtääkseni olevaa, minun on ymmärrettävä miten monella tapaa voinkaan olla, millaisia olo tapoja ja olomuotoja on? Mitä oleminen tarkoittaa? Olen olemassa itselleni ja toisille, ymmärrän oman olemassa oloni ja olomuotoni, se ei tarkoita että se olisi kaikille niin.
Minä olen itselleni minä. Mitä minä olen sinulle tai sinä minulle, onkin jo aivan eri juttu. Koska rupeamme tarkastelemaan toisiamme ulkoisesti ja vasta tästä hetkestä lähtien tai muutama hetki sitten. Pystymme tarkastelemaan toistemme ulkoista olemusta ja sisäistä vain sen verran kun annamme itsestämme toistemme tietoon.

Kuinka opetamme toisemme ymmärtämään itseämme, itsemme ymmärtämään toisia.

Antaisitko minulle kätesi?
Laitan kätesi lepäämään käteni päälle, kämmenet ovat ylöspäin. Tunnet käteni lämmön, kämmenselkääsi vasten ja sitten toisen käteni etusormella painan keskelle kämmentäsi.
Tunnet sormeni painon.
Mikä tapahtuman ensivaikutelma oli?
Otetaan alusta. Antaisitko minulle kätesi?
Laitan kätesi lepäämään käteni päälle, kämmenet ovat ylöspäin. Tunnet käteni lämmön, kämmenselkääsi vasten ja sitten toisen käteni, joka on vastakkain sinun kämmenesi kanssa.Millainen ensivaikutelma tästä tuli? Otetaan alusta. Antaisitko minulle kätesi? Laitan kätesi lepäämään käteni päälle, kämmenet ovat ylöspäin. Tunnet käteni lämmön, kämmenselkääsi vasten ja sitten toisen käteni, joka on vastakkain sinun kämmenesi kanssa ja vedän käteni pois kädeltäsi että sormeni lipuvat kämmenesi poikki ja irroten. Millainen ensivaikutelma tuli? Otetaan alusta. Antaisitko minulle kätesi? Laitan kätesi lepäämään käteni päälle, kämmenet ovat ylöspäin. Tunnet käteni lämmön, kämmenselkääsi vasten ja sitten sen kuinka puhallan kämmentäsi vasten.
Millainen ensivaikutelma sinulle tuli? Voisin hieroa kättäsi, pistää sitä kynsilläni, litistää sen käsieni väliin, laskea poskeni vasten kämmentäsi ja niin edelleen.

koska olet päättänyt luottaa minuun että minulla on jotain opetettavaa sinulle ja etten tee sinulle pahaa. Haluat nähdä mihin tämä johtaa tai voisi johtaa. Sinua, niinkuin minuakin kiehtoo tämä tuntematon jota emme vielä tiedä. Kaikki tavat eivät löydä tietään omaan taitopalettiimme vaan päätyvät virheiksi, joita emme enää halua kokea uudelleen. On jo toinen asia miksi opetan mitä opetan ja miksi teen niin kuin teen. Sinä halusit löytää jotain ja minä tahdoin kokea jotain juuri sinun kanssasi. Olenko sinulle opettaja vai kanssa kokija vai mitä minä olen? Olenko se hetki jolloin sain koskea sinuun ja olla lähelläsi. Muisto jonka olen sinuun piirtänyt ja samalla myös itseeni. Ja meillä molemmilla voi olla aivan eri kokemus tästä samasta asiasta, kun emme tiedä mitä olemme jo kokeneet ja millä ajatuksilla ja tunteilla olemme tähän testiin, kokeiluun lähteneet.

Joten kysynkin kuinka monta tapaa tunnet? yhden vai useamman tavan koskea ja tuntea toinen?

Toisinaan saman asian erimuodot, saavat niin eri merkitykset, ovathan ne eri asioita ne ovat vain samanasian alaotsikoita. Eri kerrostumia samassa asiassa. Niinkuin maapallossa ja meissäkin on ulkokuori ja sisempiä ja taas sisempiä kerroksia, jotka toimivat ja ovat koostumukseltaan hyvinkin erilaisia toistensa kanssa. Mikä on elämän ja olevan uloin kerros ja mikä sisin ja mitä siihen välille jää?
Lähteekö kaikki syntymästä, ulkoisesta näkyvästä muodosta ja päättyy lopulta sisäiseen näkymättömään kuolemaan.
Välillä on elämä ja sen monet kerrostumat, jokainen hiekanjyvä, solu ja laavainen veri, ja mikä on kaiken ydin.
Ehkä elämä, oleva ja kokemus siitä että on oleva joka tahtoo tuntea ja tahtoo oppia ja tutkii itseään ja ympäristöään mielenkiinnolla, joka on sammumaton. Sellainen joka innostaa muita ja saa elämään kokemuksia, tuntemuksia,
sellaisen elämän jossa on tullut tehtyä kaikki, jonka on tahtonut. Löytänyt ja havainnut iloa ja muita tunteita, löytänyt sen kuinka elämää koetaan.

Kun olemme mitä ajattelemme, mitä kannattaa ajatella?
Varmaankin sitä että pystyy tekemään ja tekee sitten sen minkä sanoo pystyvänsä.
Kun ei pysty suoraa tekemään asiaa jonka tahtoo, on varmasti ymmärrettävä ajatella sitä
että pystyy hatjoittelemaan sen että pystyy tekemään sen. Palaan taas lainaukseen:
Vain oppijoista voi tulla mestareita!

Jokainen harjoitus tuo meitä joka kerta lähemmäs automaattista, ulkoa opittua toimintoa kohden. Reflekseistä tapahtuvaa peilausta kohti. Kysymys kuuluukin mikä on hyvää automatisointia, mitkä ovat hyviä liikkeitä ja mitkä vääriä? Peilaamme toisiamme jatkuvasti, kuin myös aijemmin oppimaamme. Milloin huomaamme omat virheelliset tapamme? Huomaamme yleensä huonommat ja kuinka huomaamme paremmat? Olemme tyytyväisiä tähän kun emme tiedä paremmasta, olemme löytäneet vain sen joka on parasta tähän mennessä. Ehkä vain ajatuksen paremmasta emme vain oikeasti tiedä kuinka se tehdään käytännössä. Tuo parempi. Ja pääsemme taas kykyymme ajatella ja oppia. Kuinka ja mitä meidän tulee harjoitella ja tehdä jotta pääsemme etenemään ajatuksen jo pikkiriikkisen kartoittamalla polulla. Oppiminen ja harjoittelu päästää aivojen ajattelun irti ja se pääsee laajenemaan ja etsimään uusia tapoja, uusia muotoja ja yhdistelmiä ajatella ja kokeilla käytäntöön asioita. Siispä katselkaamme maailmaa uusinsilmin ja tarkastelkaamme sitä mikä on jäänyt meiltä vielä näkemättä ja kokematta ja tuntematta läpikotaisin.

Ihanaa opiskelua kaikille jotka tahtovat edetä ajattelussaan!