Valitsemmeko silmäkarkin, samaistuttavan hahmon vai esikuvan?
Siis valitsemmeko hahmon puoliso kanditaatiksi? Hahmon joka kokee samoja tunteita ja luo tunneyhteyden vai esikuva jollaiseksi tahtoo tulla tai jolla on jokin tietty ominaisuus, jonka tahtoisi osata.
Katsoisimmeko mitään jos mikään ei kiinnostaisi? Valitsemme siis elokuvan, sarjan yms. Kiinnostuksen pohjalta. Mikä siis kiinnostaa asiassa jota et ole nähnyt? Onko jokainen elokuva kuin sikasäkissä? Ja tavallaanhan jokainen elämämme päivä on sikasäkissä? Emme tiedä mitä tapahtuu. Ennenkuin katsomme, ennenkuin elämme.
Näämme sellaista jonka koemme niin hyvänä kuin pahanakin. Hyvä paha asettelussa pystymme näkemään, ja kokemaan myös omia ns. Pahoja ajatuksia ja tunteita ja käsitellä niitä. Mielestäni täynnä vihaa raivoavat hahmot ovat koomisia, vailla logiikkaa täynnä uhoa. Joten kaipaisin hahmoja jotka purkaisivat vihan hallitusti ja fiksusti, järkeviä esimerkkejä kiitos!
Nykyään on paljon trailereita, joihin on ympätty kaikki parhaat kohdat ja elokuvalta vaaditaan paljon että se jaksaisi vielä yllättää. Itse katson mielelläni elokuvan ilman että näkisin trailereita ettei tulisi odotuksia. Sillä ne tappavat elokuvan hengestä jonkin jota mieli odottaa, muttei sitä koskaan tule. Traileri on vähän sama kuin saisi kuva ennustuksen tulevaisuudestaan. Ja se vie asioista niiden hohtoa.
Ymmärrän kyllä että markkinointi ja trailerit luovat mielikuvia, joiden takia katsomme niitä, itselläni mieleen jäävin traileri on pirates of the caribbean ja mustanhelmen kirous, joka kyllä elokuvana täytti odotukset, jotka traileri oli luonut.
Tv-sarjoja olen yleensä jäänyt katsomaan kun joku toinen niitä katsoo ja todennut että tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Nyttemmin on ollut mielenkiintoista huomata kun on katsonut jotain sarjaa putkeen että nämä hahmothan on aivan kamalia. Esimerkkinä sinkkuelämän Carrie joka vaikuttaa alakoulu ikäiseltä ipanalta, joka ei saa tahtoaan läpi eikä mikään ole hyvin. Putkeen oli todella rasittava katsoa, kun hahmo ei tuntunut kehittyvään millään lailla. Erillisinä jaksoina silloin tällöin katsottuna ihan ok.
Criminal minds jota nyt katson on raskas putkeen katsottava sarja, ratkaisija hahmoihin onneksi on onnistuttu luomaan syvyyttä ja mysteerejä,ja samalla ratkaisevat murhia profiloimalla ihmisiä. Tähän mennessä osaisin sanoa että murhat johtuvat siitä että mielijärkkyy, näkee hallusinaatioita, on jonkinlainen kiusaaminen taustalla ja kaunaa sitä kohtaan, impotenttiutta, suojeli/pelastaja uskomus, tunteita joita ei hallita ns. Pakkotoimintoja, huumeet on osallisena sekoittamassa tekijän päätä, on alistuvia tekjöitä ja dominoivia tekijöitä, on outoja uskomuksia. Jollain tapaa nämä kaikki liittyvät mielen hallitsemiseen ja mielen epätasapainoon, siihen että mieleen vaikutetaan joko itse tai toisen toimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti