The Great wall tuli käytyä katsomassa ja se pisti ajattelemaan.
Mitä vastaan taistelemme, mitä vastaan odotamme sotivamme, tiedämmekö sen nimen ja minkälaiset sotajukot ja varustukset ovat ympärillämme? Kuka vierellä taistelee, kuka kaatuu kuolee minkä aatteen vuoksi? Kuinka arvioimme vihollista? Kuinka älykkäänä pidämmekään sitä? Aliarvioimmeko vihollista ja tulemme sokaisseeksi itsemme? Keksimmekö mitä pitää tehdä? Kuinka kohtelemme toisia? Olemmeko luottamuksen arvoisia?
Elokuvassa tykkäsin eniten värikkäistä puvuista ja rummuista. Myös hienoinen mahtipontisuus joka välittyi isojen massojen liikkuessa oli siistiä. Hienoa oli että elokuvassa käsiteltiin sotimisen lisäksi luottaustakin ja jaettiin muutama käytännön vinkkikin. Tietysti on ihmisestä kiinni mitä hän poimii mistäkin elokuvasta, tästä jäi itselle mukavan rentofiilis ja yllätys että siedin Matt Damonin leffaa, en itse erityisemmin diggaa kyseistä näyttelijää, ehkä katsetta harhautti Pedro Pascal, joka tuli itselle tutuksi Game of thronesin Oberyn Martellina. Myös se että kyseessä oli kiinan muurille sijoittuva elokuva oli jo itsessään odotuksia herättävä ja täyttäväkin. Muuria oli käytetty hienosti! Tykkäsin.
Suosittelen! Sillä itsellä ei ollut hirmuisia odotuksia niin osasi yllättää mukavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti