Kuuntelin tässä kuukauden sisällä myös erään radio keskustelun jossa sanottiin että kulttuurille on parasta se että ihmiset ostavat kirjoja joita kirjoitetaan sillä he(kulttuurin tekijät) saavat siitä elantonsa, jotta voivat kirjoittaa lisää...
Niimpä ostin muutaman kirjan pitkästä aikaa, sillä kirjoja on tullut mukaan vain kirjastosta ja vain mainitakseni niin Silmarillion on loppu suoralla!
Kirjoissa on viehättävää se ettei tiedä koskaan mitä sanoja kirja sisältää, mitä sanoja tuleekaan selattua läpi ja millaisiin tarinoihin otettua osaa. Sillä olen sitä mieltä että jokainen tarina jota on lukenut on koettu itsessä tuntein tai niitä on herätetty. Niin kirjat ovat ikuisia tarinoita, joita voi kerrata ja kuka vain lukea ja kohdata ne.
Jotainhan kirja herättelee nimellään ja ulkoasullaan ostajan mielessä?
Tykkään lukea Basam books, viisas elämä kirjallisuutta, sillä se on hyvin silmiä avaavaa kirjallisuutta ihmisyyteen ja ihmisenä oloon. Kirjastosta on nyt lainassa
Elisabeth Kübler-Rossin ja David Kesslerin kirja Suru ja surutyö. Suosittelen lukemaan! On ollut todella valaiseva kirja mitä ihminen käy läpi kun kokee surua.
Millainen on kirjan valinta kirjastossa? Monestikkaan en tiedä mitä olen tullut hakemaan ja silmäilen kirjojen selkiä, tekstiä mikä herättää mielenkiinnon?
Mikä antaa mielessä vastakaikua? Mikä tarttuu mieleen?
Mitä työstämmekään mielessämme? Mihin etsimme vastausta tai edes hetken helpotusta? Sillä siksihän kirjat ovat Erilaisia jotta pystymme erottamaan ne toisistaan paremmin. Mieti kirjastoa jonka kirjojen selkämykset olisivat vain valkoisia ja niissä mustaa tekstiä samanlaisella fontilla! Kuinka ne eroaisivat toisistaan? Nimeltään ja tekstiltään. Kaikki sisältö olisi eroavaa vaikka yhtäläisyyksiäkin on ja niitä voi rinnastaa, silti jokainen on yksilö kaikkien joukossa. Sehän pätee myös ihmisiin! Ihmisillä on sisällään erilaisia tarinoita ja heidän kantensa kuvastavat heitä! Kysymys kuuluu etsimmekö samanlaisia\rinnastettavia kansia itsellemme, sitä jonka koemme olevan itseä?
Elämä luo meillekkin kannet, kasvomme ja kehomme! Meillä on mahdollisuus muuttaa kasvojemme ilmettä ja tehostaa sisältämme kumpuavia tarinoita. Kuka lukee meitä? Kuka lukee elämäämme? Keneen tahdomme tutustua? Kenen elämää mieleemme lukea? Kenen tarinat tahdomme muistaa ja kenen saamme lahjaksi?
Kenen tarinoista maksamme?
Tarinat ovat elämää ja itse on osa tarinoita! Ihastukaa läheistenne tarinoihin ja nauttikaa elämän antoisasta monimuotoisuudesta! Sillä minä palaan kirjan pariin täksi illaksi, etsimään kaipaukseeni täytettä ja pakenen hetkeksi todellisuudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti