Helmikuu haaste 2017

Nyt en tee blogi kirjoitus haastetta vaan punerrus haastetta 100 punnerrusta päivässä ja ajattelin ottaa tässä varas lähdön siinä mielessä että olisin punnerrus kunnossa helmikuun ekana. Nimimerkki ei ihmeemmin ole ikinä punnertanut ja hartia lihaksetkin on olemattomat niin ajattelin että on hyvä alottaa ajoissa että ei tarvitse maata sitten puolikuolleena!  Nyt on jo joku rinta ja hartialihas löytynyt! Sillä ajattelin panostaa tekniikkaan ja eilen selasin tubea sen verran että ymmärrän selän suorassa pysymisen olevan tärkeää ja että hartioitakin pitää tarkkailla ettei lavat lyö yhteen! Kädet mielummin lähellä kehoa kuin kaukana! Aloitan tyttöpunnerruksesta polviltaan siis eka ja siitä olisi tarkoitus jatkaa normaalipunnerrukseen. Olen miettinyt pitäisikö ottaa kehokuvia  vai ei? Niin näkisi muutoksen jos ja kun sitä tapahtuu.

Tiedostan että minun on tehtävä itse työ, jotta tulokset näkyvät minussa!

Joten olen valmis löytämään uusia lihaksia/kasvattamaan niitä pikkiriikkisiä jotka minulla on, miten kukakin tahtoo sanoa. Olen viimevuonna käyttänyt kiertolankkua vatsaan ja nähnyt siinä tapahtuvan jonkinlaista muutosta, mutten tehnyt sitä kovinkaan säännöllisesti mutta silti huomasin tuloksia. Niin ajattelin sitten kun minua vaivaa aina aika-ajoin niskajumit ja olen lukenut että kunnon hartia lihakset tehoaisi siihen niin siitä se idea sitten lähti!

Punnerrusta siksi että se tehoaa koko kehoon, eikä vain pelkkiin hartioihin!

Tiedän myös että tämä on mielellinen haaste kanssa, sillä minun on siedettävä lihaksissa tuntuvaa epämukavuutta ja sinniteltävä työ loppuun jokapäivä sillä jos lopetan kesken niin anna itselleni luvan lopettaa. Ja mitä enemmän annan itselleni myönnytyksiä siitä ettei tarvitse tehdä, niin huijaan vain itseäni että muka saan tulokset jotka saa 100:lla punnerruksella. En silloin ole valmis venymään yli kipurajojeni vaan jään siihen mikä on siedettävää, tämän hetken hapuilevaan määrään. Jos pitää tehdä sata niin se on sata eikä ennen lopeteta!

Tiedän itseni niin hyvin tästä lusmuilusta, muistan nimittäin kymmenen vuoden takaa kouluajoilta sen, että kun lupasi itselleen lusmupäivän koulusta niin helposti otti toisen perään, eikä kiinnostanut mennä sinne sitten ollenkaan, vaan koska itse oli luvannut itselleen että saa pitää vapaata. Ei tarvitse tehdä töitä.  Niin palkitsi itseään siitä että luovuttaa ja minä itse aloin kokea sen verta huonoa omaa tuntoa tuosta asiasta, että oli vaan pakko mennä kouluun. Totesin ettei minusta ole lusmuilijaksi, sillä omatunto sanoi sen olevan väärin. En ollut tekemässä sitä mitä minun piti olla tekemässä? Miksi? Mikä sai minut huijaamaan itseäni? Olinko muka niin väsynyt etten jaksanut mennä kouluun? En usko, olinhan herännyt niin että olisi kerennyt kouluun. 

Tiedän miksi teen tätä ja siksi teen tätä ja valmistaudun haasteeseeni, ja ymmärrän heitä jotka eivät tee jotain mitä heidän ehkä tarvitsisi tehdä on siinä etteivät he ymmärrä oikeasti sitä merkitystä mitä tekeminen tekee heille.

Minä etsin tekemistä, joka muuttaa kehoani niin että saan hartioihin lihasmassaa, että voimaa, koska koen niiden olevan liian heikkoja ja olen valmis kohtaamaan epämukavuuden saadakseni massaa hartioihin, tekemään mitä vain eteen tulee. Itsekuri jotta saan sen mitä haluan vaikka se tuntuisikin vaikealta, itsekuri että tehdään se mitä täytyy.  Itsekuri jotta jaksan jatkaa.

Nyt harjoittelen viiden sarjoja kun tuntuu että on puhtia jälleen tehdä niin seuraavaa kehään. Mitä vastaan nyrkkeilet peilisi edessä?

Pistäkää ruuti palamaan ja näyttäkää itsellenne että pystytte asioihin joita ette tienneet pystyvänne tekemään! Kaunista päivää!