Jäljellä

Nään ihmisten tulevan 

ja menevän,

Olevan ja lähtevän, 

 Mutta mitä on jäljellä?

Mitä on jäljellä menneestä päivästä?

Unohdan senkin tulevan päivän tuomana

Mitä muistan sekö on jäljellä?

Ja muistimme unohtaa jatkuvasti,

Onko jäljellä 

Vain hetken ajatukset joita vaalimme vain hetken?

Jäljet, yhtä haihtuvaa kuin ajatus

Jäljet tulivat olennosta

Mihin ajatus kiinnittyy ajassa,

 jolloin jälki tehdään

Ja oikeastaan eihän jälki ole,

kuin painauma materiassa?

Ohi mennyt tapahtuma,

Olennon jaloissa, 

joka on muuttanut

Materian paikkaa

Jos ajatus näin on jälki, 

Muuttunutta materiaa

joka olennon kulusta

Muuttaa muotoaan.

Niin ajatus,

On selkeä kun seuraamme yksiä jälkiä,

Jotain olentoa, joka on muuttanut ajatustamme.

 Mutta miksi seuraamme?

Pyytääksemme muuttamaan takaisin

 vai vielä lisää?

Emme nää itseämme olentona, 

materiana joka muuttaa materiaa,

 keskitymme aina niin toisiin 

ja seuraamme jälkiä.

Onkin kysyttävä, 

oletko sinä miten 

korjautumis- ja uusiutumis kykyinen?

Metsän varvut ja heinät 

nousevat jälleen ylös, 

katkenneet oksat

 näkevät uusien oksien 

ja kasvien versovan jälleen

Olemmeko maantomua,

 jota tuuli kuljettaa,

Vesien virrat huljuttaa

Mitä ajatus meille tuo

Jos jäljellä on ajatus,

Joka muuttui? 

Taidan unohtaa...