Metallikuoriin piilotettu
on sydän auringon,
Kylmä metalli pitää piilossaan,
Näkymättömissä,
Kesän lämmön ikuisen
tuon roihuavan,
palavan sydämen
Lämmön kesän lempeyden.
Hiljaisena piilossaan,
Oottaa kunnes avataan,
Purkitettuna, kesää ostetaan
Mille sinä naurat?
Ajatuksille, joita en voi unohtaa.
Kasvoille joita katson
Edelleen, vaikka aikaa sitten jo
Menneisyys kaiken vei.
Muttei aurinkoa,
siitä hymystä, johon miellyin,
Vieläkin nään huulet,
joita tahdon suudella.
Aurinko, lempeys poskipäillä
Maailma on mahtava,
Pakko on kuunnella,
Muttei mikään voi sammuttaa
sitä aurinkoa,
Joka piirtyi mieleeni
Kun huuliasi katsoin,
kun puhuit maailmasta,
Elämästä,
lapsista
Kuin sokerisen makea,
Aurinko
Niin kaukana taivaalla
Ei yllä koskea,
Huuliesi pinta kutsui nuolaisemaan,
Nuolaisin vain omiani,
Pakenin elämäni taa,
Kesäbiisit päässäni soi,
En enää edes katsettani voi nostaa,
Etten siihen unohdu.
Muistan huulet, hymyn
Auringon,
joka kauemmas
aina vain ajautuu
Aika kun ei antanut meille aikaa
Ei rohkeutta, ei toivoa.
Vain auringon
Sen metallisiin kuoriin säilytin,
Makeaa kuin huuliesi hymy
Josta koskaan maininnut en
Vain katse joka poltti sieluain.
Hymy, jota unohda en,
se aurinkona
Polttaa sielussain ja
Hymyilen kun sitä muistelen.
muistelen.
Auringon mä kerran tavoitin
Sitä kiinni saanut en
Katsoin jonnekkin muualle,
Haavekuviin haihtuviin
Avasin purkin metallisen,
Sieltä löytyi sydän auringon
Hymy, jonka tahdon jakaa kaikille
Mutten tiedä, tiesitkö koskaan
Mitä ajattelin
En koskaan
Sanonut mitään sinulle
Siitä mitä tunsin,
Siitä että näin auringon.
Sen johon ihastuin,
hymyn
Unelmain
Auringon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti