Ajassa

Lipuvat päivät,

sielun rannikolta toiseen.

Laivoja, sinitaivasta,

Lintuja, vehreitä kasveja,

Unohdun aurinkoon,

Varpaat koskettaen veden pintaa.

En jaksa ajatella mitään,

Unohtua vain tähän hetken ihmeeseen,

Levätä onnellisena

Nurmikolla,

Pääskyjen kiitäessä ylläni,

Pilvien purjeiden kadotessa kaukaisuuteen.

Vieressäni vihko,

Jolla on salaisuuksia.

Tapaamisista, joita ei käyty,

Runoja, ajatuksista 

joita ei sanota ääneen,

Lauluja joita ei ole kuultu

Vain hymy kujeilee kasvoillani,

Kun silmät kiinni kuvittelen kasvoja, 

seuraavaa tarinaa ja sen tapahtumia

Päivä jatkuu,

 jonnekkin mentävä on

Mikä on oma kirjoitukseni,

Tarinani, elämäni

Kuinka monta sivua 

elämääni mahtuukaan

Tietokirjoja,

Draamaa ja saippua sarjoja,

Seikkailua,

Sotatarinoita, historiaa

Fantasiaa ja fiktiota,

Kuinka paljon 

niistä onkaan omaa 

ja kuinka paljon muilta lainattua.

Kuinka monen ihmisen mielessä 

hahmoni seikkailee 

ja he kaikki kuvittelevat 

minut eri tavoin

Minä lainaan ja varastan 

tosi maailmasta,

Jokaiselta ihmiseltä, 

tapaamaltani tässä ajassa 

ja jo aikaa sitten menneiltä.

Varastan röyheästi 

kuuluisilta ja tunnetuilta, 

Sekä tavan tallaajilta ja duunareilta,

Köyhiltäkin, rakkailta, vihatuilta,

Lehtiin suljetuilta...

Mieleni kuvissa

On loputon elokuva,

Jonka pystyn valitsemaan

Olen ohjaaja, jolla on lempi elokuvansa

Mutta onko niistä yhtään saatu tuotantoon asti, levitykseen,

Eikö sitä ole ajatus, joka leviää kaikkien keskuudessa.

Mutta mieluummin 

nautin nämä kuvani yksin,

Leväten tässä auringossa,

Katsellen mieleni kuvaa, 

jota ei ole kaupallistettu 

Mielen yksityistä kotivideota,

Josta en sano enää muuta,

Herättäkää minut

Elämäni aika kuluu kirjaten elokuvia, 

joista kukaan muu ei ole kuullutkaan.