Kuuran piirtämissä puissa on jotain runollista, lempeän suloista kylmyyttä
Tässä tasaisessa harmaudessa teräksen kovuutta, varjo joka lepää kaiken yllä
vielä hetken muistoja kesästä ja nekin jo kylmän koskettamat
nuotit jotka soitettiin kesätuulessa, soivat vielä syksyn sävelinä
päivistä kertyy yhtenäinen sinfonia jolla ei ole loppua
toisinaan asiat näyttävät vain laitamyötäisiltä
tämän kuvan tunnelma innoitti laulun, tarvitseeko muuta sanoa
näkökulmanmuutoskaan ei poista sitä tosiasiaa että on syksy
näistä kasvoista puuttuu vaan toinen silmä
askeleet joita voi seurata, jäljet jotka toinen jätti
katse kulkee vain kauemmas etsimään kaipausta jota ei osata määrittää
jokainen rosoisuus peittyy hellällä kosketuksella
askeleet kuljettavat vaikka olisi kivikkoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti