Metsä houkutteli minua, oli aina houkutellut. Sen vehreys ja kaikki ne piilopaikat joihin voisikaan mennä. Kaikki ne lehdet ja puiden vaikuttavat varret, joita kiertelin huvikseni, kun minulla oli tylsää. Katselin hymyillen metsää kohden ja taittelin tuohityötä hirsimökin kulmalla. Pieni puukko kulki sorjasti, irroittaen ohuen nauhan.
Haistoin kasteen nousevan, kun ilta hiipi metsästä aukealle, peittäen pitkin varjoin lopulta kaiken alleen.
Lyhty hohti valoa ylläni ja voin tuntea metsän tutun kuiskailun, kun se ylettyi kookkaana kaukaisuudessa, pimeänä seinänä, joka rajasi mökin omaan yksinäisyyteensä, turvalliseen syliinsä.
Yö meni ja aamu tervehti valollaan, metsä kutsui kun vedin kenkiä kuistilla jalkaan. Tiesin mihin tänään kulkisin, mille polulle lähtisin, metsä, se kutsui minua ja kävelisin sinne mihin metsä minut lopulta veisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti