Katsoja

Tuolla kaksi muukalaista,

tulleet jostain keitä lie.

He katselivat salamien täyttämää taivasta

Ollakseen vain hetken ja paeten sadetta.

Ei olisi heitä, ei tätä tarinaa

Ellei heitä olisi nähty

Ei ilman katsojaa.

Tuuli, myrsky ja ukkonen,

satoi maahan vahvan halauksen

Juoksivat muukalaiset, 

alla rajunilman pakenivat

Vaatteitansa suojelivat

Kun sateen vihmova viima läheni

Mustan humisevan verhon tapaan.

Autoon nykypäivän ratsuun kiipesivät

Ja karauttivat vauhdilla pois, 

He edelleen myrskyä pakoon.

Minä muistelen salamoita, kesää

ja niitä muukalaisia katolla,

niitä jotka pakenivat sadetta!

Vähän ajatuksia katsomisesta

Katsojat kertovat näkemästään, kokemastaan, tulkinnastaan, tilanteesta joka yleensä erottuu jollain tapaa näkijälle

Katsojalla on lupa omaan tulkintaan, muttei se aina ole oikea, eikä sen tarvitsekkaan olla. Kun miettii sitä miten tarinat jostain syntyy. 

Tarinat syntyvät muukalaisista ja juorut tutuista, mitä kukakin on tehnyt. Ynnä kaikkea sellaista.  Onkin mielenkiintoista seurata mitä kaikkea tapahtuu, sillä koskaan ei voi tietää miten yksi pieni asia sysää ison tapahtuman käyntiin. Ei ennen kuin se on jo tapahtunut.

Sana muukalainen minun päässäni selittyy näin muu kalainen, saa muualta kalansa. On jostain muualta, josta saa ruokansa. Vieras. Outo, tuntematon, muukalainen