Kynttilä on sadepäiville iloksi ja käypä koristeena aurinkoisina päivinä. Heijastumat on sinällään hauskoja kun niitä pitää hieman jäljittää mistä ne tulevat.
Mikä kiiltää, mikä hohtaa, ilman valoa oltaisiin pimeässä, kyse eri pinnoistahan on siinä kuinka ne heijastavatkaan valoa.
Kysymys kuuluu onko ihmisten ajatukset samassa määrin valoa tai heijastusta että saamme pähkäillä näimmekö toisessa hänen valonsa, oman valon heijastuksen vai heijastuuko jonkun toisen ajatukset kuultaviksi?
Syttyykö mieleen murheisina päivinä liekki, sytytämmekö sen itse vai sytyttävätkö sen toiset. Kenen ajatusta kannamme? Onko ajatus leviävä metsäpalo vai hallittu kulotus, räjähtävä kytevä tulivuori vai polttavan kuumahöyry siitä että ajatus juuri haihtui.
Millainen ajatus on sytyttämisen arvoinen kokemus, kenen kynttilä syttyy joka ilta ja kenen palaa koko yön loistaen majakkana tai tulittaen sanasadetta tuota kuolettavien luotien kuumaa myrskyä haavoittaen kaikkia kuulijoita, toisia kuolettavasti ja toisia lievästi.
Millä sanoilla on merkitystä, mitkä sanoista on hallittuja elämää säilyttäviä ajatuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti