Mitä vaatekaappini kertoo minusta? 1

Aloitan vaatekaappini tutkimisen, voin sanoa sitä tutkimus matkaksi, koska A se on liian täynnä, B sekaisin C Eri asteen likaisena D siellä on vaatteita joita käytän vain harvoin ja E minulla on liikaa lisäosia pukeutumiseen. Hattuja, huiveja yms.

Joten tutkimus matka alkakoon! Aloitan laskemisen sillä että kokoan puhtaan vaate kasan sängylleni ja likaiset saavat levätä lattialla, johon ne normaalistikkin kasautuvat sängyn viereen (käyttö vielä mahdollinen kämpällä (jotain ruokaa usein sotkettu päälle/muuten hiki saastuneet). 

tai tuolille (varma uudestaan käyttö, huomenna päälle (2kpl))

tai kaappiin uudelleen käytettävät rippuu hajusta ja näöstäkin! Päätyminen pyykkikassiinkin on tietysti mahdollista! Tai sitten läjä vaatteita nukkuu sängyssä kanssani (7kpl tämän hetken tilanne). (Vaatteet saa olla siellä minne ne sattuu jäämään, vastuu on itsellä siivota ne kaappiin)

Aloitan E:stä koska lisäosat on pukeutujan rakkaus

Nämä kravaatit kirppari löytöinä 0,20€-5€ (6kpl) tähän minun on varmaan täsmennettävä että käytän näitä itse ja osaan kravaatti solmun omassa kaulassa. 

Kysyttekö miksi? Koska tykkään pukeutua ristiin niin mieheksi kuin naiseksikin. Minusta on hienoa pukeutua miesten vaatteisiin ja olla nainen! Se on hauskaa! Olla joku muu kun itse on ja samalla olla itsensä. Samalla se tuo myös esiin sen että olen pukeutunut mielummin housuihin, ollakseni miesmäinen, sillä olen kokenut olevani vähemmän arvostettu naisena kuin miehenä. Mutta mitä tuo onkaan saanut aikaan? Ajatus vääristymän jossain kohti elämääni etten ole naisena minkään arvoinen, kaivelin mieleni sopukoita, itse asiassa siitä on jo aikaa kun tämän ymmärsin mihin olen itseäni yrittänyt huijata. Olemaan mies joka ei ole koskaan miesten silmissä ole mies. Arvatkaas miltä minusta tuntui silloin ymmärtää, että olen kaltoin kohdellut itsessäni olevaa naista, miehen esimerkin mukaan, joka jossain määrin pitää naisia vähäpätöisinä. Huomasin pitäväni itseäni vähäpätöisenä, jollen olisi ja käyttäytyisi kuin mies. Ihannoin miehiä, toisaalta se antoi silmää itselleni nähdä millaisia miehet ovat ainakin jossain määrin sillä seurasin heitä, tarkkailin heitä tietämättäni, jotta tulisin heidän kaltaisekseen. 

Vähättelemällä itseäni naisena vihasin itseäni ja näin vihasin itseni molempaa puolta. Ja vihaamalla itseäni vähensin omaa arvoa itsestäni.

Ja olemalla näin vähäpätöinen, sain itseni vihaamaan vähäpätöisyyttä itsessäni ja voila noidan kehä itsensä raateluun oli valmis!

Tämän kaiken tajuttuani totesin että minun on aika oppia olemaan nainen, näkemään naisten silmin, silti tästä kaikesta huolimatta rakastan pukeutua miesmäisesti, koska minulla on mies- ja naispersoona itsessäni. 

Kuinka olla itseni? Siinä oli ratkaisuni, mitä löytäisinkään itsestäni? Kuka minä olen? Olin huijannut itseni olemaan jotain muuta kuin oikeasti olin, sinällään mielenkiintoista sillä olen tykännyt pojista myös tyttö mielessä. Joten olivatko ajatukseni olevinaan miehistä tykkäävän miehen ajatuksia? Asuuko tässä naisessa homo miehen aivot?

Vai oliko kyseessä vain itseään vähättelevä nainen mittaamassa itseään miehen antamalla mitalla? Mitalla joka ei koskaan voisi antaa oikeaa Tulosta. Ainoa mitta, jolla oikea mitta tulisi oli oma mitta itsestään. 

Peritty taskuliina, mitä olin perinyt vanhemmiltani, suvultani, iso ja esivanhemmiltani? Dna ja ehkä hieman ulkonäköäkin, tapoja ja ajatuksia, heidän parissaanhan olen kasvanut, en syyttele ketään tästä ajatus virheestä, sillä muistan itse tarttuneeni joihinkin sanoihin, itselläni oli vastuu kasvattaa ja luoda itseni, enkä silloin tiennyt mitä valitsin. Ehkä valitsen tänään jo hieman eri tavalla. Ymmärrän olla lempeä itselleni sillä viha paljastaa vielä paljon opittavaa. Sillä viha hakee oikeutusta vääryydelle, jota kokee osakseen saaneensa. Itse vain valitsin tuolloin noin, ollakseni jotain, arvostettu. Mutten saanut arvoa olemalla jotain muuta kuin olin. Se odotutti minua pitkän tovin ymmärtää, että vain olemalla se kuka on ja tekemällä sitä mitä osaa saa arvostusta. Sillä kopioidessa toisen olemusta ei arvosta itseään, ja kun itse ei arvosta itseään eivät toisetkaan arvosta. 

Mutta aika palata lisäosien pariin 

Minulla on vaan kolme vyötä ja henkselit, kapea niittivyöni ei ole kuvassa! En nimittäin pidä vöistä, koska tälläisen suoran vartalon omaavan. On turha yrittää korostaa kohtaa, jossa kylkiluut kohtaavat lantioluun. Joten siksi minulla on Iso vyöni, niin kutsuttu tissivyö, joka luo empire leikkauksen isommille paidoille ja mekoille tuoden rintoja esiin. 

Nyt hatuttaakin jo ihan kunnolla:

Hatuissa on lissabonin muisto paperinaruhattu, jossa on sitten somisteena tähdet jotka olen sinne myöhemmin liittänyt. Vieressään herra harmaa jonka pelastin roskiksesta. Joulupipasta läteekin liikkeelle hullunhatun tekijän itse virkatut ja neulotut + ompelema hattu mania ja loppuu kaupasta ostettuu printti pipaan. Lippis lakki rivissä on rakas hard rock cafe lippis joka sekin on lissabonista ja toinen rakkaani vastatoimikas kuosillinen talvilippikseni. Onkin siis hyvä vielä täsmentää tämän olevan tämänhetkinen tilanne niitä on ollut reilusti enemmänkin.

(17kpl)

Ja tietysti tämä uusin hattu perheen jäsen, mielensäpahoittaja hattu tulee vaan tuomas kyrön kirjan kannesta. Vaikka hattu tyyppinä taitaakin olla tunnetumpi malliltaan nikita hattuna, tämä turkislakkini on huijaus polyesteriä, mutta silti lämmin kapistus. Korvia ei todellakaan palella tuolla pakkasissa!

Huiveja, kuinka monta huivia on tarpeeksi?

Huivi huivi huivi ja vielä kerran huivi

(15kpl) ellei vielä jossain ole laumasta eksyneitä huiveja