Mitä kämppäni kertoo minusta?

Tutkimukseni alkaa sillä että kuvailin kämpässäni sitä minkä koin olevan minua.

Roudasin tämän kisun kotoa joulun jäljestä kämpille, koska muistan vielä elävästi sen olleen ensimmäisiä omia ostoksia, johon olen rahani itse ansainnut. Edelleen se on kiva vaikkei oikean  kissan veroinen, silti selvästi vähemmän karvaa mättävä tapaus. 

Tykkään koreista ja tämän rottinkikorin pestasin tänä syksynä kirpputorilta pitelemään laturi ja johto kasaa aisoissa, on toiminut siinä työssään loistavasti!  Sekä kuvan toista puolta hallitseva verho on ollut mukavan lämmin ja hillitty väriltään, ainoana huonona puolenaan kiinnostanut pikkusiskoani siinä suhteessa, että voisi tulla ryöstetyksi vaate/ viitta kankaaksi.

Korvakoruja onko niitä koskaan liikaa? Ehkä on muttei vielä. Korvakoruja on ilmestynyt aika tasaisesti siitä asti kun sain korvanlehtiini reijät, 2005/2006 en muista tarkkaan. Istuin vain paikallani kuin viilipytty ja ihmettelin että siinäkö se oli? Telineenä toimii kynttilä lyhty, jonka sisälle pujotin lasipurkin pompuloille ja rannerenkaille!

Kynttilät ovat minulle ilon aihe, joita olen poltellutkin tämän syksyn oikein urakalla. Kuvaa hallitsevat pinkkilumme, nurin käännetyn lasikulhon päällä jonka alle sijoitin sinisen timanttini! Päivisin valo värjäilee sinisen nätisti esiin. Toinen sininen lootus on puisen nurin käännetyn morttelin päällä! Minulle se on toiminut loistavana kauniina kynttilän jalkana näin päin! Lootus siksi että aivan sama kuinka likainen vesi on lumpeet nousevat kauniin valkeina pinnalle! Lootukset on kauniita! 

Tämän olen löytänyt jälleen kirpparilta, ja se kertoo minusta sen että tykkään symmetriasta, yksityiskohdista, muodoista ja kuvioista

Kylppäri koristeina on tauluja ja kynttilänjalka, käytännöllisyyttä tuomassa suitsuke astia, hirveitä paskan hajuja vastaan taistelemaan. Tähän on vielä kommentoitava että keskimmäinen tuikku puuttuu  kynttilänjalasta, koska se sattui lennähtämään sieltä alas pönttöön, enkä ole tarvinnut/ muistanut viedä uutta sinne!

Peilin lasitasolla purjehtii mummolassa monet kerrat tuijotettu, pullotettu laiva. Huomaatte että olen hammastahnatuubin rusentaja, siihen asti kunnes, sieltä pitää tursottaa loputkin pois viimeiseen pisaraan. Sitten löytyy Artistryn kasvojen hoitotuotteita, joista tykkään!

Huussipaperitkin roikkuu kukkakuosisessa telineessä, jonka itse ompelin kouluaikana! Ja jos olette olleet tarkkoja ja muistatte niin samasta kuosista on korsettikin johon pukeuduin kakkosluukussa. Kukkia löytyy myös astia kaapista ja ikkunalaudalta.

Pärekori järjestää muovipussit joita on tullut

Pakko myöntää etten ole innokkain tiskaaja ja tykkään järjestellä tiskit pinoiksi odottamaan pesuhetkeä! Nurkan kaunistuksena on tekokukkakimppu. Minulle riittää kaksi taika sarjan kuppia, en jaksa keräillä. Vaikka tavaraa kertyykin yllättävän nopeasti. Se on varmaa etten tahdo astioita enää yhtään! Huomaatteko horoskooppikupin kertovan että olen kauris. Mitä kauriina olo kertoo minusta?

Sokeri ja kahvi löytyvät nautinto aineina karahveista, sillä niidenkin kulutusta pitää tarkkailla! Murukahvia näin tarkennuksena!

Keittiön seinällä on riikinkukko taulu, jonka senkin keräsin kirpparilta.

Jääkaappia koristavat nämä värikylläiset asukit. Mitähän ne minusta kertovat, päätelkää itse!

Ja tässä kirja pinoni, jota ajattelin hieman harventaa, koska niitä on jo mielestäni minulle liikaa!

Sitten tämä kallo, jonka olen lakannut, jotta sitä voi pitää koruna. Harrastan toisinaan luiden keräilyä, sillä kotonamme on ollut monet talvet haaska supikoirille, jotta noita tuhoeläimiä voidaan torjua, syömästä kanalintujen poikasia pesimä aikana. Joten metsässä on monen kokoisia luita kerättäväksi.
Se on mielenkiintoista hommaa, sillä ajatus siitä että joskus noiden luiden ympärillä on ollut elävä olento. Ja ajatus siitä että omien nahkojen alta löytyy kanssa luut.
Elämän kiertokulku kiinnostaa minua, elämä ja kuolema. Solujen muotoutuminen kudoksiksi ja elämä, kuolema ja kuinka elävät olennot hajottavat nuo kudokset. Olen nähnyt kärpäsen toukat työssään useammassakin auton tappamassa supikoirassa tien pientareella. Onko se ällöttävää? Minulle se on niiden työtä. Mutta jäljelle jää luut.  Ne on vahvaa tavaraa.

Mitä tämä kaikki kertoo minusta? Että tutkin maailmaa ja sen todellista luontoa, pidän ajattelemisestä, kysymyksistä miksi? Minun on löydettävä omat totuuteni.