Matka pakolaisena

Pommikone laivueet

viilsivät kattojen yllä.

Pimeässä yössä

välkehtien kuin

tuliset hehku silmät

jotka koko ajan

lähenivät.

Itkinkö itseni uneen en enää muista

Näinkö heitä enää,

sekin on jäänyt mustan unohduksen peittoon

muistan vain enää sen hyisen kylmän yön

kun pakkanen pureskeli varpaitani

ja minä sormillani yritin niitä lämmittää.

Istuessani siinä hevoskärryjen perällä

kenenkään näkemättä.

Ympärilläni hahmoja jotka jo hävinneet

vain korskuva hevonen seuranani

seuraavassa paikassa,

kävelin sen vierellä

rauhoitimme toisiamme.

Ukkos tykistöjen rintaman ohittaessamme.

Lopulta kukaan ei näe ja olen jo kaukana

kauempana kuin kukaan.

Jalkani ovat kävelleet,

tie on kulkenut niiden alta.

Ja olen perillä

Siellä missä halusinkin,

silmäni avaavat maiseman mieleeni

jota olen jo pitkään tahtonut nähdä

jalkojeni väsymys on kadonnut ja

kiiruhdan jo eteenpäin

Kuljen kaduilla, toiselta toiselle

katsellen kaiken,

kauniin kauhean ruman kauniin

muodot elävät ja eletyt.

Katson nähdäkseni kaiken

omaksuakseni kaiken

valitakseni tahtomani.

Lopulta maksan eväideni hinnan

ja lasken jalkani veteen niitä vilvoittaakseni.

Suljen silmäni kuullakseni jokaista ääntä

ja avaan ne, jotta voin yhdistää

kuulemani ja näkemäni

hypistelen omenaa käsissäni,

muistelen heitä jotka jäivät taa

tutkiskelen mieltäni kenet saan

ja voin unohtaa.

Uudelle elämälle raivaan tilaa

mitä onkaan tulossa?

Kauhut, jotka jäivät taa

nuo pommikoneet jotka valvottaa

saivat unetkin kuolemaan.

Ovat jo kaukana takanapäin

Olen rauhassa, olen maalla turvatulla

eikä kukaan sitä enää voi viedä minulta

eikä keneltäkään joka sinne tullut on

pakolais´virta tuo rajaton.

Jokainen, joka löytänyt paikan

saa paikallaan olla.

Löysin maan, en paikkaani vaan

minne meen, mitä teen?

Nyt sitä pitkän tovin katselen.

Ennenkuin valitsen.

Valita voin monesta,

ulkokuoresta tai sisäisestä sopesta

katoillekko tieni vie vai puutarhaan lie

Olenko elämäni viikatemies?

Kaiken itseltäni vien

ja lahjoina annan uudet

kukaties?

Onko elämä kauraani

ja sitä kaadan

kuin lakoon

elämäni ajan.

Hullu heinäntekijä,

viikatteeni teroitan

sinutkin ajan jalkoihin sekoitan.

Laaja on aukea,

vehmasta maata,

aavana edessäpäin,

takana rantu kaatunut

tän pienen tekijän.

Uupunut hetkeksi

uudestaan nyt aloittaa,

jatkaa matkaa,

tarkoituksensakkin tavoittaa.

Siinä silmäni suuntasin

seuraavaan määränpäähäni

seuraavaan jota tahdoin nähdä ja kokea,

jonka tavoittaa

lukea, tuntea ja oppia.

Silmieni edessä lepäsi tuo suuri tuntematon,

Enkä millään aistillani

sitä täysin ymmärtänyt

vaikka kuinka yritin.

Se oli liian suurta kakofoniaa,

liian montaa väriä, makua, tuntua.

Kaikkea siinä oli yhteenhetkeen liikaa.

Siispä lähdin liikkumaan

jälleen ja tutkimaan,

mitä tuo tutkimaton on?

Ehkä minussa on tutkijan vikaa ja tahdon

nähdä kaiken tai

edes osan omin silmin, omin kokemuksin.

Miten voin puhua jostain

vaik en siitä mitään tiedä?

Vain pelkin oletuksin tai toisten kokemuksin?

Sitä siedä en, mä tiedän, mä löydän tien.

Tämänkin polkuni loppuun löytääkseni vien.

Sinutkin matkallani opiskelen,

liikkeesi, muotosi, tapasi katselen

ja lopulta piirteesi mieleeni piirtelen.

Silti edelleenkin vielä herään

silmiin tuikkiviin,

tulta puhuviin pommikoneisiin

vaikka ne kaukainen uni vain

ne kerran muistoihini sain

jääneet ne jo ajan jalkoihin

palatkoon ne niihin varjoihin

joihin kuuluvatkin.

En niitä enää muistaa saa

ne ovat pala ajan historiaa

ne jotka ovat jääneet taa,

heitä minun kerran täytyi rakastaa

en heitä muuten näin muistaisi,

en heihin kerta kerralta palaisi

enkä sana sanalta mieleen valaisi.

Ja valetulla on merkitystä

jokaisella valajalla on muotti

ja muotti olemme itse itsemme

ja jokaisella elämän sepällä

on jokaisesta valannastaan vastuu.

Kuinka voisin sanailuni kiteyttää

elämä on sitä mitä päättää käyttää

mihin tulensa sytyttää,

mitä työstää ja oikein kunnolla ymmärtää

mitä tapaa mukana kantaa

mitä mitata ulappaa vaiko rantaa?

Millä elämänsä täyttää

mihin hetkensä käyttää

tutkippa siis miltä elämäsi näyttää?

Heitä kaikki pois mitä et rakasta

ja elämä tilaa uudelle antaa