Vihaanko vai rakastanko?

Tervetuloa öiseen näytökseen, katsomaan yksin puhelevaa ihmistä joka seisoo penkin vierellä katuvalon luomassa valokeilassa, hän on oman tunnon tuskissaan, hänellä on suuri esitys, pääosa tässä pohtivassa puhelussa jonka pimeys ympäröi. Ihminen kävelee hieman eteenpäin tarttuakseen näkymättömään kysyen itseltään...

Olitko elämäni suurin virhe vai onnenpotkuni?

olitko suurin oppini oivallus?

Vihasinko sinua niin paljon?

Koska rakastin sinua niin paljon ja

kuinka rakastinkaan noin vihaamaani,

vihasin itseäni rakastamisestasi

ja lopulta vihan sumentamana

en antanut enää rakkaudelle mahdollisuutta.

Sillä se oli noin saanut sydämeni tuskan valtaan.

Miksi antaisin sille mahdollisuuden?

Miksi saisin rakastaa sinua?

En nähnyt vihaani,

siihen tarvitsin ulkopuolisen silmät.

Sitäpaitsi sydämeni rakasti välittämättä

vihastani, katkeruudestani, tuskastani.

Se vain rakasti vailla rajoja,

se rakasti kaikkia ja minkä minä sydämelleni mahdoin.

Miksi olisin ruvennut kiistelemään itseni kanssa?

Siispä itkin vuolaasti, tuskaani, kipuani, ymmärrystäni

ja päästin irti tuosta vihasta.

Tuo raskaimpana kalvanut taakka tippui mieleltäni,

jota olin jo pitkän matkan kantanut ja

tuo huojennus mitä tunsin, valoi minuun uskoa

että uusi tilanne elämässäni voisi alkaa.

Siispä tuon kaiken valoon rakkaani, anteeksi erehdykseni

anteeksi vihani kohtaasi, et tarvinnut minun vihojani päällesi

Olin kuin musta myrsky pilvi happosateineen

syövytin yhteytemme, viljelin vihaa välillämme

Sitä satoa en olisi koskaan tahtonut nähdä

mustaa kasvustoa, silmien kantamattomiin

mustaa viljaa, jolla ruokin itseäni ja voin niin pahoin

anteeksi rakkaani, kuinka hyvittäisin tämänkin vääryyden

jonka sinua kohtaan tein?

Anteeksi vuolas rakkauteni, kun sinua vihan padoin

yritin noin padota taakseni, pois luotani ja ylitse vuotavasti särjit padon

siirsit sen kuin korren, palautit minut alkuasetuksiini.

Annoit säväyksen jota en edes voinut ymmärtää.

Olethan tuo lempeä kiintymys jota sinua kohtaan niin tunnen

Olethan tuo herkkä kosketus jonka tunnen ihollani kun rupean nukkumaan

minne oikein viet minua?

Olethan se paatunut romantikko, joka uskoo kaikista hyvää?

Että elämä voittaa ja kaikki kääntyy parhainpäin?

Olethan kanssani vielä tulevatkin vuodet?

Vai onko

Minun on annettava sinun mennä

kun et enää ole luonani

minun on päästettävä irti

kaikesta siitä, mitä niin kaipaankaan

voinko koskaan elää niin

ilman sinua?

Sellaisena kun olin ehjä,

olinko ehjä milloinkaan?

Enkö vain nähnyt kanssasi

kuinka rikki olinkaan

Sinä olit se joka

joka uskoi minuun

uskoi meihin

uskoi itseensä

sinä näit minut ehjänä

minä vain pelkkänä palojen kasana

on minun siis aika

koota itsestäni ehjä kuva

Kuka siis olet?

Aivankuin tuntisin sinut ennestään?

Ehkä tapasimme edellisessä elämässä,

jossa olimme jotain muuta kuin nyt

Kuka olet nyt?

Lähden ottamaan siitä selvää!

... ja niin ihminen katosi valokeilasta pimeyteen selvittämään mitä hän on nyt.

Olen huomannut että ihmiset pystyvät lukemaan omaa historiaansa vain taaksepäin, tulevaisuudesta on löydettävä kuva mitä kohden suunnata. Ilman että alkaisi elää päässään noita kuvia yhä uudestaan, valittu kuva on yleensä selvä ja määritelty, yleensähän me kaadumme omiin ajatuksiimme. Ainakin minä ja olen huomannut että yksinkertaistaminen toimii loistavasti ja niinkuin hetkessä eläminen ja niiden hetkien kulkuun vaikuttaminen. Olin pitkään vihainen, surullinen, ja kehossani oli epämukavaa olla. Siksi pakenin mielikuvituksen syövereihin ja kirjoitin tarinoita, joita nyt lukiessani huomaan mitä olen niin todella kaivannut ja mitä olen itselleni tehnyt. Toisaalta tarinani ovat auttaneet minua ymmärtämään mieleni maailman kehitystä suuresti. Tarinoita lukiessani huomaan miten ajatukseni ovat nivoutuneet eri henkilöihin ja olen käsitellyt mieltäni heidän kauttaan. Eräs tarina jota en ole julkaissut, käsittelee sitä miten hyljätyksi tulleet, samoihin oloihin joutuneet lapset, nyttemmin tarinassa aikuiset ovat lähteneet ponnistamaan samasta lähtökohdasta

ja kuinka erilaisiin johtopäätelmiin he ovatkaan tulleet ja kuinka erilailla he ovatkaan nähneet maailman ja siksi päätyneet niin eripuolille ajattelussaan. Kaikkihan riippuu siitä mitä näkökulmaa painottaa elämässään, etsiikö jotain ja kun etsii mitä tekee sen löydettyään? Päättääkö etsiä kauniita asioita elämässään ja tehdä kauniita asioita vai päättääkö löytää vain valittamisen aihetta? sitä kaikkea mikä tuntuu pahalta? Tuo paha saa olonkin tuntumaan pahalta, yhä kurjemmalta ja itsensä alistumaan maailman ja tilanteiden uhriksi. Kun näkee hyvän, saa hyvää oloa, onnea ja tyyneyttä, voimaa tehdä asioita, innostua. En tarkoita että kaikki tuo häipyisi elämästä, en todellakaan, tarkoitan vain sitä kuinka ajattelumme muuttuukaan näkemään asioita eri tavalla.

Joskus ne ovat toisen kauniit sanat jotka herättävät, ja toisinaan ne ovat ne rumimmat sanat jotka saavat ajatuksemme heräämään. Palaan takaisin siihen että koin siis vihaa ja muita ns. ikäviä tunteita. ja käsittelin niitä tarinan muodossa jotta oppisin ymmärtämään mitä nuo tunteet minussa saavat aikaan. 

Huomasin suureksi asiaksi sen että minun oli kuoletettava ajatukseni joistakin hahmoista, olihan minulla murhaaja tarinassani, jolla pystyin purkamaan kohdistamalla vihan tunteita. Tein hahmon kautte asioita tarinassa joita en oikeassa mailmassa koskaan tahdo tehdä. Sanoisin sen olevan turvallista tunteen purkua, koska, joillakin hahmoilla oli todellisuuspohjaa ja joillakin ei, mutta totesin että tuollainen, ajatuksista luopuminen, siitä millainen toinen on minun mielestäni. Oli vapauttava ja puhdistava kokemus, koska vasta sitten pystyin näkemään ihmisen tai hahmon uudella tavalla. Huomattavaa oli kuinka välillä vihasinkaan itseäni, ja silloin eläydyin uhrin osaan, olen ollut siinä oikein loistava vaikka itse kehunkin. Olen onneksi itseni kehumisen, vihaamisen sijasta ja se on tuottanut tulosta ja huomannut mihin haluan oikeasti keskittyä, mitä oikeasti tahdon elämääni. Millainen oikeasti tahdon olla, mitä minun tarvitseekaan tehdä ollakseni jotain jota tahdon? Ja olen ottanut opikseni ettei se tule ainakaan odottamalla että muut tekevät sen puolestasi. 

Tarvitaan tekoja, toimintaa ja työskentelyä palapalalta, itsensä korjaamista takaisin oikeaan suuntaan, muistutusta, jatkuvuutta, rituaaleja jotka saavat hyvälle mielelle. Haluamani elämä tarvitsee tekoja joita haluan. Esimerkkinä. Rakkauden täyttämä elämä tarvitsee rakkauden tekoja, onnellinen elämä onnellisia tekoja, mitä haluat sitä teet ja se tulee osaksi elämää. Itse halusin halauksia, joten aloitin halaamisen, halusin hymyjä aloitin hymyilyn, niin yksinkertaista. Halusin tuloksia aloitin työn niiden eteen.

En koskaan ole tosissani vihannut ketään ihmistä, olen vihannut tekoa jonka hän on tehnyt. Syyllistänyt toisia ja itseäni, huomatakseni senkin turhaksi. Nuo syyllisyyden pistot. Millä teolla pystyy korvaamaan aiheuttamansa haitan? Se joka syyllistää vain toisia olisi syytä katsoa peiliin ja syyllistää välillä itseään tunteakseen miltä se tuntuu, niinkuin eräs tuomari nodredamen kellonsoittajassa. 

Kuka on vihasi arvoinen? Tietääkö ihminen edes että vihaat häntä? Mitä siitä vihaamisesta hyödyt? Minä en mitään. Viha luo vain risuja välille. Jokainen haavoitettu tahtoo olla yksin, löytääkseen jälleen itsensä.

Lopulta huomaamme nimittäin elävämme itsemme kanssa, toisten kanssa. Ja silloin huomaamme arvostavamme myös yksin oloa aikaa itsemme kanssa. Ajatustemme kanssa ja ymmärrämme ettei koskaan ole tylsää kun pystyy ohjailemaan omia ajatuksiaan. Kulkiessaan kuumaa auringon häikäisemää tietä, pystyy kuvittelemaan talven kylmän viiman ehkä helpompaa on talvella pimeässä kuvitella itsensä kesän aurinkoon.

Ajatuksillasi on valta juuri sinuun. Päätä siis itse mitä ajattelet!

Välillä voi olla parhainta oppia tyhjentämään mielensä  ja vain olla ja tehdä asioita. Mennä automaatilla ja nauttia hetkistä. Päästää irti noista itseään vahingoittavista ajatuksista, kummassakaan ääripäässä. Ymmärrys kuinka elää vihantunteiden aikaan ja ilon tunteiden aikaan ja muiden tunteiden aikaan antaa jo suuren tyyneyden siitä että hallitsee jotain. Ainahan tietysti tulee tilanteita, joissa jokin on liikaa tietylle sietokyvylle, se kun on saanut sen kuuluisan viimeisen pisaran ja kaikki tulee yli. Ehkä kyse on vain siitä mihin kanavoi nuo suuntautuvat energiat, asioiden ratkaisuihin vai johonkin muuhun?