Ystävyyden Perhosvaikutus

Niin hennosti kosketin sinua kuin kesän aurinko saaden sinut säteilemään heleästi.

Niin kevyesti kuljetin sinua

kuin tuuli kuljettaa,

untuva varjoon kiinnittyneen siemenen.

Hyväilin sinua kuin tuuli jonka perhosen siivet saavat aikaan, sen noustessa siivilleen.

Tartuin sinuun kuin aurinko,

hyväilin jokaista soluasi

kullaten kosketuksellani ihosi.

Olen mielessäsi kuin kesäpäivän tuoksu,

jokaisessa kukassa. Sinisessä taivaassa

ja vehreässä lehdessä ja ruohon korressa.

Olen sateiset kastepisarat aamuissa, muistatko tuoksuni, olen täällä jotta muistat minut.

Kun sen teet en koskaan katoa pois.

Muistele minua, kesäpäivää jonka kanssasi

vietin, niitä pieniä hetkiä jolloin tunsit minut.

Silloin ystävyytemme elää, kun muistelet minua

emmekä koskaan eroa.

Kuljen kanssasi ikuisuuteen.

Olen tuuli joka soittaa sinulle sävelet

kun vain kuuntelet minua, kuuletko ääneni

kuuletko kuinka sinulle kuiskailen?

Vain pieni muisto minusta sinun mielessäsi ja olen kanssasi, minä muistan sinun hymysi ja elävän

naurusi. Sen joka saa minut iloiseksi. Näätkö minut kävelemässä kadulla? Vierelläsi, edelläsi vai jäljessäsi? Missä minut näät sinä kauniina kesäpäivänä. Jonka jokaisen muistoista löydän edes sen yhden onnen hetken. Sanoillani on merkitys, sinä etsit sen itsellesi. Sen ystävän, ne ystävät joita tahdot muistaa. Kuule äänien sinfoniaa. Tunne rauha sisälläsi, mielessäsi, kuljeta itsesi lapsuuteen,

kuljeta kesään, hetkeen. Jota niin rakastat, josta saat voimaa. Uinahda illalla tuohon ihanaan tunteeseen ja lempeään hetkeen joka hyväilee sinua. Muistele tunnetta, Kuulet sävelet jotka soivat,

kuule sisäistä rauhaa. Jota niin itse säteilet. Vaivu uneen tuossa tunteessa. Kuule ystävälliset sanat jotka puhuvat sinulle mukavia, kuinka ne heleästi heijastavatkaan hyvää oloasi. Olet kesätuulessa

joka on lämmin ja vilvoittava. Se vie kaikki murheet mukaansa ja jättää vain avoimen mielen tilalle. Se jättää rauhan, levon, kuiskauksen tulevasta onnesta ja ilosta, jota tulet kokemaan lähi aikoina.

Se kuiskaa auringon korvasta sieluusi, harmaaseen päivääsi, hajottaen nuo mielesi pilvet ja tuoden sinitaivaan silmiesi eteen. Voit tuntea halauksen, syleilen sinua pitkään ja lujasti, näemmehän pitkästä aikaa. Juoksemme kilpaa, puhallamme saippua kuplia tuuleen, siellä olemme sinä ja minä, siellä on paljon muitakin. Tunnen viiman kun juoksen sinua karkuun, kuinka tuuli viuhuu korvissa, kuinka ruohon korret painuvat jalkojen alla, kuinka hengitykseni vetää happea keuhkoihini. Kuinka kiljummekaan ilosta ja siitä tunteesta että saadaan kiinni. Jotta voi juosta jälleen. Halauksesta karkuun, jotta voi olla jälleen halattava. Suukotat poskilleni, mihin pakenen? Seuraavaan halaukseen! Lopulta jään vierellesi koska olen väsynyt juoksemisesta, rauhoitumme vieri viereen katselemaan pilviä ja taivasta, juttelemaan niitä näitä. Kunnes lopulta nukumme aivan hiljaa vieretysten, onnellisina, väsyneinä onnellisesta päivästä. Yhdessä vietetyistä hauskoista hetkistä.

Kietoudun ystäväni halaukseen, mikä olisi sen lämpimämpi. Kuin yhdessä jaettu yhteinen muisto?

Sinulle toivotan kaikkea hyvää ystäväni, muista minua missä ikinä kuljetkaan. Sillä minulla on sinut muistoissani, enkä unohda sinua koskaan, pidän sinut mukanani elämäni ajan. Seuraat minua kaikkialle missä ikinä olenkaan. Olet hennosti koskettava kesäinen aurinkoni. Aina mukanani.