Aamusta varhain jo kellot sen lyö, aina soi näin... herätys kello
En tiedä mistä kryptasta heräsin lähdin kävelemään ja sytytin kynttilän että näkisin eteeni päädyin jonnekkin kesäiseen paikkaan, hyvä etten ihan näyttänyt narrilta, tarvittiin opasta, mutta onko tämä näky sellainen, että on hyvä sulkea silmät vai katsoa mihin tämä johtaa? Kesäntanssi rytmit tarttui jalkoihin ja askeleet liitivät lattialla, kuiskauksia ja ukkosen iskuja, äänenväriä! Valkoisia kesäöitä! Ja silti kellot soittavat jouluista sävelmää, hiljaisesti kuin kuiskaukset. Katselen kivisten patsaiden katsetta, he kaikki ovat pysähtyneet, rukoilemaan ja pyytämään jotain...jatkan matkaani ja palaan ihmeiden aukiolle erilaiseen tunnelmaan, omaan turvapaikkaani, kotini rauhaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti