Taiteilija

Väritä sieluuni syksyn värit,

Taiteile janoisin sormin,

Olen tyhjä taulu,

Olen kuva, jota piirrät mielelläsi

Jota kätesi yrittävät tavoittaa

Ja karkaan jälleen,

Et saa minua valmiiksi,

vain osan tavoitat siitä kuvasta,

Joka hiljaa muuttaa muotoaan.

Lempeästi, 

siveltimen kärki

taittuu kankaalle,

värinä joka tavoittelee 

kuvajaisen olemusta.

Hitaasti piirtyy seitti,

Värien viivat, luovat luomustaan,

Kudelman peittävät värit,

kokeilevat onneaan,

hitaasti päättyy kuva, 

joka alati muuttaa muotoaan.

Tulee uusi päivä,

tulee uusi tyhjä taulu,

tulee jälleen uusi kuva,

ja kuvajainen.

Taiteilijan kädet

liikkuvat pehmeästi,

sillä hän haluaa tavoittaa kuvan,

täydellisen olemuksen,

Hän hioo hiljaa taitoaan, 

Maalaa päälle yhä uudestaan

Tuota, kaarta, tuota tunnelmaa,

Tuota kosketusta, suudelmaa,

herkästi, hitaasti, yhä uudestaan

Näin taiteilija maalaa tauluaan