Syksy

 

Syksy sinä tulinen seuralainen,

hiivit hitaasti luokse,

emmekä näe 

mihin tämä johtaa

Olet kullannut lehdet, 

teet niistä tulista punaa

Kuin hellä suudelma,

toinen toistaan suloisempi,

Kuin kirkas tuli

Jätät taaksesi väri loiston 

ja lehtisateen,

Iloisen naurun,

Pyynnön, joka kaipaa

toteutumaa 

Ja niin 

veren punaisena 

loisteena, 

kuin haavoittuneet

luotisateessa

Pystyt satuttamaan 

meitä kaikkia 

haipuvana liukuvärinä,

tippuvina lehtinä,

menetettyinä tilaisuuksina

Kauneuden tähden syksy,

sinuunkin hurmaannumme,

väreistäsi humallumme,

Sillä iloisen viileänä

takerrut sydämiimme, 

ohi kulkevana 

hyvänolon tunteena,

jota jäämme muistelemaan

talven pimeydessä