Köydet

Ajan köydet pitävät kiinni
Sekoittuen uniin
Katselen mitä ne pitää kiinni
Mutta ne tuntuvat
jostain syystä hyvin vierailta.

Olisiko tästäkin
jo hyvä päästää irti
En irrota köysiä,
Sillä tiedän että
tuokin ajatus on laiva,
 joka kuljettaa

Kuljettaa kauas,
nyt vain mustissa
jäisissä aalloissa

Odotan lempeämpää ajatusta
Jään murtajaa,
Höyrylaivan kuljettajaa.

Köydet aikojen välillä,
Sitovat sopimuksen,
 joka pitää kiinni,
tuo ajatuksien satama
 Jossa siinäkin
vain tietty määrä laivoja

Mikä noista laivoista on omasi
Mitä tapahtui,
kun laivat olivat toisten?
Minkä ajatuksen otit lopulta omaksesi?
Mihin sillä purjehdit,
kuinka hoidit ja korjasit,

Mihin elämään kiinnitit itsesi
Köysillä joita itse sidot.
Kenen rannassa laivasi on kiinni
Kenelle sinä olet se maa,
josta pitää kiinni?

Ajatukset ovat köysiä,
 jotka sitovat ajassa kiinni
Heitä joiden luo
tahdomme matkata
Hetkessä.

Muistoja jotka elävät
 uudelleen unissa
Ellei niille ole tilaa
nykyisyyden satamassa