Lepo

Hennot lumihiutaleet satoivat,

tuhansin pikku kuiskauksin.

Tuudittaen maan uneen.

Kylmyys lepäsi

hitaasti uinuvassa kerroksessa,

jonka halki askeleet

kävivät matkaansa

Kapea askelten nauha

katosi nopeasti

uuden henkäyksen myötä,

kun askeleet kulkivat sisään

ja tuuliainen pyyhkäisi

lopun muiston

valkealta pinnalta.

Matkaaja katseli ikkunasta,

vellovaa tuulta

ja pujotti sormensa

tiukemmin kupin ympärille,

vastakaadetun juoman höyryn 

noustessa kuumine pyörteineen.

Ikkuna huokui kylmyyttä

Joka tuntui iholla

Mutta sen otteesta pääsi irti

Kääntämällä sille selkänsä

ja laittamalla takkaan tulen.

Lämpö hengitti pimenevään yöhön

Kunnes silmät alkoivat torkkua

ja mieli kulki unten niityille

tuon lämpöisän kodin suojassa.