Jäiden helinää

Mietin pitkään mistä kirjoittaisin

Kunnes muistui mieleeni asioiden tulva

Lautat jotka seurasivat toisiaan.

Vuosien kertymät jotka lähtevät liikkeelle hetkessä,

jokainen niin herkkä

että kosketus rikkoo ne

ja silti niin äänekkäitä

toisiaan vasten.

Kuinka voisin ymmärtää noiden hetkien painon, 

asiat nivoutuu mieleen, 

ja muistelemme vain huminaa

 tuota ääntä joka mielemme sopukoissa helisee

Tämäkin hetki toisinto samalta tuntuvalta päivältä, 

kuljen sillan yli ja mielessäni jälleen laulu.

 Kirjoitanko vain samaa laulua eri sanoin, yhä uudestaan ja uudestaan.

Sinä sielussain, miksi saavut uudestaan, mitä jäi näkemättä? kokematta? 

Tuntematta? Koskettamatta? Rakastamatta?

Mitä en vieläkään tajua?

Nälkäistä suudelmaa

jäinkö odottamaan.

Rakkautta,

jota ei osoitettu,

vaikka se nähtiin

Ja rakastettiin.

Kuva ajan virrassa

jota syövyttää unohdus.

Vapaana vellova vesi

Airojen kapea häivähdys veden hopealla

Tunne jonka loppua ei näy,

 kuumempi kuin aurinko

ja kylmempi kuin jäiset hileet.

Ja kaikki vain fantasian ihana illuusio

Joka kalvaa kavalana mielessä.

Herätellen jokaisen solun kylmään aamuun

Ei totta sittenkään.

Ja silti jokin sielussani 

ei pysty lopettamaan rakastamistaan. 

Se pysähtyy jokaiseen lauluun,

 maistelemaan sanoja kuinka rakastaa toista. 

Se kahlaa jäisessä vedessä pelastaakseen minut,

 ja antaa lämpönsä peitellä minut

 autuaaseen tietämättömyyteen iltaisin. 

Se katsoo jokaisia vastaan tulevia kasvoja,

 löytääkseen jotain rakastettavaa, 

etten vain unohtaisi mitä rakkaus on.

Kulkien katseessa kauas ja takaisin, 

ajassa se kulkee yhtä leikiten 

ja koskettaa vuosienkin jälkeen,

 kuin hetken poissa olleen.

Se valuttaa kyyneleitä, onnesta, surusta 

ja kuolemasta, rakkaudesta. 

Vihasta, kärsimyksestä...

Lautat jotka helisevät toisiaan vasten.

Minut on viritetty kuuntelemaan, 

kirjoittamaan sanat, 

jotta muut voisivat ne nähdä 

ja koskea särkemättä.

Löytää jokaisesta samankaltaisesta jäisestä lautasta, 

jotain mistä kertoa,

 yksin ne ovat aika pieniä 

ja mitättömiä 

ja yhdessä ne ovat jotain suurta.

Isompaa kuin ajatus