sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Väritä


Tulipahan iltapuhteeksi väritettyä tusseilla kuva ja tuonne jääkaapin oveenhan se tuli sitten läimäistyä, muiden värjäämien kuvien seuraksi.
Muistutan tässä vaiheessa etten omista tv:tä, niinpä värityskirja on loistava kylässä kävijöiden puhde työ. Saa samalla tekemistä kun juttelee, ja toisaalta se millainen kuva tulee värjättyä ei ole pää asia. Vaan se että käsillä on tekemistä ja aivot pääsevät harhailemaan, vaikka pitääkin keskittyä. Tavallaan harhailevat ajatukset pääsevät luonnostumaan väreinä paperille.
Yritän päästä tusseista eroon, enkä todellakaan ymmärrä miksi ostin uusia tusseja kun edelliset oli tekemässä jo kuolemaa. Mikähän ihmeen aivopieru silloin pääsi lipsahtamaan ostopäätökseksi asti. Sillä en tykkää tusseista väritys muotona. Toisaalta kyllä ne puuvärit voittaa, silti.

Onnekseni olen jo kuluttanut hamahelmet pois, miksi lapsena tuli ostettua kaikkea niin älyttömästi? Että niitä on vielä aivan älyttömästi jäljellä, kuten puuvärit? Ehken nyt eksy osto käyttäytymiseen
Kun ajatus oli siinä että mitä kylässä kävijöiden kanssa on kiva tehdä. Niin että ollaan paikoillaan ja jutellaan ja silti saa tehdä jotain.

Itse ajattelen että kauhistus, räpeltävät kädet ja toimeton mieli. Vaikka ihmiset olisivatkin aikuisia, kyllä heitä kiinnostaa. Talonsisus ja tavarat, niinkuin lapsiakin. Siksi mielestäni on vain hyvä ohjata silloin tekeminen sellaiseksi toiminnaksi, joka on toimivaa ja toivottavaa. Kiellämme yleensä lapsia tekemästä kaikkea kun ollaan vieraisilla, toisinkuin että ohjattaisiin sellaiseen tekemiseen, joka olisi suotavaa.

Mielestäni myös aikuisella on tarve puhua, silloin kun hän voi vapaasti tehdä jotain luovaa. Sillä kyllä juttu on mielestäni siinä, että jotain saadaan aikaiseksi. On kivempi silmille, kuin vain se että suu jauhaisi asiaa.

Minulla on sanottava kiitos omalle lapsuuden naapurille, jolta löytyi kassi, jossa lelut olivat. Tietty määrä erilaisia virikkeitä lapselle, tietty paikka, leiki, korjaa pois, pistä takaisin ja lähde.

Joten miksi ei myös virikkeitä aikuiseen makuun? Itselleni riittää kynästä ja paperista monen tunnin viihdettä, joko värittämällä, piirtämällä, kirjoittamalla, koristelemalla, taittelemalla...

Joten miksi ei myös muita aikuisia tämä simppeli välineistö saisi työn iloon?

Minusta paperi ja kynä, ei paljoa vaadi, ehkä jonkun kysymyksen, toimeksiannon, jos tahtoo ohjata mitä tehtäisiin.

Oman käsityön mukana kuljetus on kanssa hyvä, sillä voi pohtia että tuolla rivillä olin kirjastolla, tuon tein sukulaisilla, tuo meni autokyydissä. Eikä tarvitse olla vaivaksi toisille kun viihdyttää itsensä, mutta voi silti olla seurallinen.

Mitä te teette kun käytte kylässä tai saatte itse vieraita kylään? Pyydän älkää sanoko ensimmäisenä kahvien tai ruokien jälkeen tv. Sillä se mielestäni antaa vähemmän tietoa ymmärtää ystäviä ja ihmisiä, ketä luonasi käy. Sillä se ei monestikkaan, johda keskusteluun joka etenisi omalla painollaan siihen suuntaan mihin se menee. Mutta tekemisen lomassa tapahtuva keskustelu, löytää erilisia asioita puhuttavaksi ja on muuten luultavammin jo vuoropuhelu, kuin kommentointi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti