Alku

Luettuani jälleen kerran yhden Dan Brownin tuotoksen, en voi muutakun jälleen pohtia mikä muutosvoima sanoilla on.

Ja tämä taas pisti jälleen pohtimaan sitä
Että opimme kaikkea toisiltamme. En perehdy kirjaan millään lailla sillä minusta, jokaisen kuuluu lukea kirja itse tehdä omat tulkintansa joista hän sitten keskustelee.

Opimme opettamattakin, mutta opettaminen on tehokkaampaa tiedon siirtoa, etenkin niille jotka tahtovat oppia.
Joten mitä tahdomme oppia?

Mitä itse tahdon oppia? Tasapainoon liittyvät välineet ovat olleet tässä suuri mielenkiintoni kohde. Joten mikä tasapainossa kiinnostaa, reaktio joka horjuttaa tasapainon tilaa vai reaktio joka palauttaa tasapainon? Nopeus luo paremman tasapainon mutta horjuttaminen on helpompaa ihmisen reaktioajan takia. Eli kun osaamme reagoida hitaan vauhdin moniin horjahduksiin vastata, osaamme reagoida helpommin nopeassa vauhdissakin horjahduksiin. Sillä vastaliikkeet ovat jo tuttuja. Joten on opeteltava tekniikkaa, jotta pystyy välttämään horjahduksia, tekniikka joka tasapainottaa jo aiheutuneet horjahdukset. Sekä pysähtymis ja suunnan hallinta tekniikat.

Joten tasapaino on liikkumistavan ymmärtämistä ja hallintaa, jotta itse liikkuu eteenpäin nopeammin. Mutta mennäkseen minne?
Toisinaan olen opetellut lukemaan nopeammin, mutten ole päässyt siinä tietoisen lukemisen tasolle, jota normaali vauhtini lukea tuottaa. Luen ja nään sanoja mutten ymmärrä niitä, joten silloinhan aivoni eivät ole tasapainossa siihen tietomäärään nähden mitä silmäni syöttävät aivoihin.

Miksi pikalukeminen on mielestäni hyvä opetella, sillä silloin saan nopeammin tietoa. Ja mitä teemme tiedolla?  Opimme, eli se auttaa minua oppimaan nopeammin.

Nykyäänhän pitää olla nopea oppija.
Mutta tärkeämpää on se mitä haluamme oppia ja mistä olemme kiinnostuneet, sillä se kertoo aivojemme, tämänhetkisen tiedonkeruun tarpeesta.
Kuinka usein tietoisesti opiskelemme ja harjoittelemme jotain tiettyä asiaa, vaikka se olisikin vaikeaa vasta alkajalle.

Miksi keräämme tietoa? Mitä käyttöä varten? Elääksemme parempaa elämää, mukavampaa elämää? Helpottaaksemme oloamme? Uteliaisuuttamme mitä tapahtuu jos teen näin?
Ymmärtääksemme maailmaa? Ymmärtääksemme itseämme?
Osataksemme jotain?

En ole ollut tietoinen ikinä siitä mitä varten opiskelen tai opin. Kaksi vuotta sitten sanoin opiskelevani itseäni varten. Kyllä tavallaan oppiminen ja opiskelu tekee minusta tietoisemman ja osaavamman olennon, mutta miksi? Miksi ihmisien pitää olla tietoisia ja osaavia? Osaaminen vähentää vaarojen riskejä ja suurentaa tulosten huolellista tarkkuutta eli tasapainoa.

Tietoisempana ihminen ymmärtää paremmin valintansa, mutta onko sekään niin hyvä asia olla aina tietoinen siitä mitä tekee? Olemme vain osa-aikaa tietoisia siitä mitä teemme, kunnes rupeamme tuottamaan tiedostomattomasti esimerkiksi lihasmuistista tasapainoista potkulaudalla potkimista tai pyöräilyä. Opettaaksemme meidän on tietoisesti osattava selostaa nuo jo jälleen automaatioksi muuttuneet toiminnot toiselle, tai annettava hänen itse kokea epäonnistumisia ja onnistumisia.

Miksi ihmisolennon on oltava valmis oppimaan ja opettamaan? Ihminen on oppiva olento, kehittyäkseen. Kehittyäkseen tekemään ja tutkimaan mitä?
Sitäkö mikä kiinnostaa? Joten mistä kiinnostus syntyy?

Mistä innostus jotain kiinnostavaa asiaa kohtaan alkaa? Mikä kiinnittää niin huomiomme että haluamme toimia sen parissa? Mikä herättää tuon kutsumuksen asiaa, toimintaa, olentoa kohtaan? Onko kyse rakkaudesta? Kiintymyksestä asiaan. Onnistumisesta? Hyvänolontunteesta jolla aivot palkitsevat?
Miksi aivot palkitsevat uteliaisuudesta kokeilla asioita ja synnyttävät näin tekemisen rakkautta.
Mitä tunnetta aivot tasapainottavat, jotta ne näin palkitsevat ja saavat tekemään jotain.

Olisimmehan aika kuolleita ellemme tekisi mitään. Mutta tässä informaation ja mahdollisuuksien maailmassa, johon tämänpäivän ihmiset ovat meidät tuoneet. Niin mikä saa minutkin nyt näpyttämään tätä tekstia innostuneen hullunlailla ja onnellisena hymy huulillani. Ajatus

Missä ajatukset syntyvät? Ihmisen mielessä
Mistä ihmismieli saa ajatuksensa, ulkomaailmasta ja omasta kehostaan reagoimalla ärsykkeisiin, joita aivoille lähetetään ihmisen sisäisten ja ulkoisten aistimien kautta. Kun ihminen toimii yksin, tai laumassa, juttelee, aistii aisteillaan... ajatus vastaa johonkin reaktioon. Onko ajatus tasapainottava tapahtuma.
Mitä ajatuksella tasapainotetaan? Luoko ajatus reaktioita, joita meidän itsemme pitää tasapainottaa? Ainakin nälkä, ympäristön vaihtelu, vessa hädät jne. Ovat toiminnallisesti tasapainotettavia tiloja. Mutta ne tulevat ajatuksesta, ompa kuuma, pistän tuulettimen päälle ja pistämme sen päälle ehkä juomme vielä kylmää vettä. Kunnes olo tasapainottuu ja niin sanottu tasapainottava vastareaktio on toteutettu.
Jotta keholla on hyvä olla. Jotta aivot saavat ajattelu rauhan.

Mitä aivot ajattelevat kun ne ovat ns. Rauhassa hiljaisuudessa? Minun aivoni ovat ajatelleet tämän tekstin. Luettuani tuon kirjan.  Söin tässä samalla koska oli nälkä muttei se haitannut kirjoittamistani. Eikä aivojeni toimintaa sillä koen toimivani ajatus tasolla hyvin myös silloinkin vaikka toinen käsistäni lappaa suuhun ruokaa ja pidän hetken tankkaus tauon. Kädet toimivat yhtä nopeasti kuin aivoni päättävät kirjoittaa. Joten miksi aivot jättävät tarkoituksella tälläisiä tankkaus taukoja ja jatkavat herkeämättä kun tuo toiminto on toteutettu. Huomaan lukevani kirjoittamaani tekstiä kun pidän tauon. Onko tauko automaattinen informaation vastaanotto toiminto ja tuottaminen loppuu sillä sekunnilla. On/off kytkentä. Mutta pystymmehän aistimaan ja ajattelemaan samaan aikaan. Miksi emme muka pysty tuottamaan ja vastaan ottamaan ajatuksia samaan aikaan. Miten ihmisen muisti yksikkö toimii?  Vai onko se vain opeteltu toiminto, vuoropuhelu toiminto.  Tasapainotettu siksi että pystymme reagoimaan yhteen ajatukseen kerrallaan. Mutta kuinka usein tuo yhteys muuttaa suuntaa? Kuunteletko oikeasti vai jupisetko omia ajatuksia omassa päässäsi?
Kuinka hyvin siis reagoimme? Ja milloin pitäisi reagoida toiminnalla? Mikä ajatus vallitsee päässämme sävyttää päivämme mielentilaa, etsimme sitä ruokkivia ajatuksia ja toimintoja. Ellemme ole tietoisia siitä mitä ajattelemme ja miten reagoimme. Oman ajattelun ajattelulla ja seuraamisella ja siihen reagoimisella saa muutettua itseään. Tunnistaessaan tietyn ajatusmallin. Mitä tapahtuisi jos reagoisit kaikkiin aistimuksiin ja ajatuksiin, kertoisitko ne ääneen? Miten se vaikuttaisi elämääsi, kun kaikki ajatuksesi tulisi julki? Suurin osa ajatuksista on silti meille näkymättömiä ja automaattisia toimintoja. Mutta mikä merkitys on niillä ajatuksilla mitkä eivät vielä ole päätyneet automaatioksi?
Mikä niissä on opeteltavaa, mikä niissä on uudelleen tarkasteltavaa, jotta mieli on nostanut ne takaisin tietoisenmielen tarkkailtaviksi? Mikä on tietoisenmielen vaikutus ajatteluumme? Ja ajattelun reagointiin. Onko tuo tietoinenmieli juuri aivojen ajattelun tasapainottava elin, joka määrää mihin tulee reagoida ja mikä jättää huomiotta. Ja kun tuo reagoiva tietoinenmieli lähettää tietoa ja vastaanottaa sitä sanallisesti, ja lukee ihmisiä. Niin mitä tasapainon tilaa suosimme? Vastaanotossa? Haluammeko kuulla vain hyvää? Huonoa? Vain tietoa? Entä lähetyksemme? Onko tarkoituksemme horjuttaa toisten tasapainoa löytääksemme omamme? Vai onko tarkoituksemme tukea toisia jotta he löytävät oman tasapainonsa. Opettaa heitä löytämään oma tasapainonsa, etteivät he ole riippuvaisia tuesta. Kuten lapsena pyörällä ajaja voi muistaa tukipyörät, jotka sitten otettiin pois niin pyörällä pysyttiin ilman niitä pystyssä.
Joten lopulta jokaisen oman mielesä, ja ajattelunsa tasapainon vastuu on itsellä.
Joten onk kysyttävä mikä on tasapainoista aivojen käyttöä ja mikä ei? Ja miten se liittyy oppimiseen?

Kuinka kokoaikainen oppiminen vaikuttaa aivoihin? Miten monta vaihtoehtoa saammekaan kerättyä, kuinka monta oikeastaan tarvitsemme?  Sehän riippuu päämäärästä johon tähtäämme! Mutta entä silloin kun ei tiedä päämäärää. Ja vain tuntuu haahuilevan omassa elämässään päämäärättä ja oppii asioita, tietämättä mitävarten niitä tulee opittua? Ehkä aika näyttää, mihin mielenkiinnot vie. Ja toisaalta kun tietää ettei ole päämäärää niin eikös sitä silloin ala tietoisesti etsiä?

Jokainen kiinnostuksenkohdehan on silloin päämäärä yksittäin. Eikä se päämäärä, jota kaikki muut kiinnostuksen kohteet tukevat...

Ajatelkaahan omaa ajatteluanne tänään!