Avasin ikkunaluukun tuulettaakseni hetken huonettani ja korviini kuului pienten lintujen laulun helinä ja ai että tulen siitä niin onnelliseksi. En tiedä kuunteletteko te lintujen laulavan?
Siispä heitän ulkovaatteet ylleni ja käyn lisäämässä siemeniä ruokintapaikalle, sillä pitäähän pikkuisia auttaa talven yli. Vaikka onkin ollut leutoja talvia, mutta tykkään katsella kun linnut lentelevät etenkin matkallani kotiin.
Ja monesti pysähdyn kuuntelemaan tuota harmaata lintua, jonka tarinoi sadoin kielin. Pakkasin juuri eväiksi ruuan tähteitä, keittiöstä vietäväksi kotiin.
Kerroinko muuten sen että olen sillä hassulla keisarilla töissä, sillä joka kerran sai lahjaksi kullasta ja koriste kivistä tehdyn linnun, joka meni sitten rikki ja hän sairastui masennukseen kun ei saanutkaan kuulla tuon mekaanisen satakielen laulavan! On hassua miten toiset menevät sairaiksi siitä että haluavat omistaa jotain! Olen kuullut oikean satakielen laulavan keisarin ikkunalla silloin tällöin omasta halustaan. Ehkä keisari viimein ymmärsi että parhaat tarinat syntyvät vapaudesta.
Mutta nyt on palvelustytön on aika mennä eväinensä syömään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti