Tuhlaajapoika vai saituri?
Joulun etsinnässä olen päässyt lahjoihin asti, joten kysynkin
Etsiäkkö lahjojen ostoon ja tekoon kultainen keskitie?
Kuka oikeasti tarvitsee lahjoja?
Kuinka paljon olen valmis laittamaan lahjaan rahaa?
Onko katoava lahja kivempi kuin säilyvä
Aineettomat lahjat?
Minulle riittää yksi lahja!
Mitä pidempään olen elänyt sitä tuskaisemmilta on alkanut tuntua tavaroiden saanti. Se että toiset ostavat tavaraa minulle. Jolla on jo enemmän kuin tarpeeksi tavaroita...en edes muista miltä tavaran tarvitseminen tuntuu.
Siksi tekemis lahjat on ehkä kivempia.
Lähde kanssani nuotiolle, nikkarointipäivä, yhteinen elokuva ilta, hieronta, kasvomaalaus, hiusten letitys, kynsienlakkaus, yhteiset piparitalkoot ja ruuan teko... Miten olisi yhteinen siivouspäivä?
Oletko valmis antamaan ajastasi toisille?
Vain pelkkä kuumakaakao jaettuna luonnonhelmassa on suuri lottovoitto, kun sellaista ei odota.
Mikä tuo iloa ihmisten mieliin? Osallistuminen, tekeminen, mukana oleminen ja jakaminen!
Entä te mitä mieltä olette?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti