Tänään oli hautajaiset ja siunaustilaisuudessa oli pätkä siitä että rakkaus on luopumista
Rakkaus, jää jäljelle kun toinen on mennyt
Yksin jääneen olijan tuska ja menetys,
Aivan kuin toinen olisi siinä vierellä vaikkei ole, menetys ettei ole toista jakamaan niitä tapoja jotka ovat tulleet tutuksi, pakottaa muuttumaan, luopumaan asioista joita on tehty yhdessä. Eivät ne yksin tehtynä tunnu samalta, mutta samalla juurikin nuo pienet asiat tuovat muistot ja rakkaan kumminkin lähelle.
Pari suhteessa luovumme tavallaan myös yksilönä olemisesta ja toisesta tulee kuin osa itseä, yhdessä yksi perhe, vähän niinkuin aine joka yhdistyessään muuntuu muiksi aineiksi.
Luovumme joistain asioista, jotka ovat ennen olleet osa elämää ja saamme paljon uutta. Jokin muuntuu aina, on eri asia hyväksymmekö muutoksen vai emme,
Yllättäviin asioihin on vaikeampi sopeutua, ja vaikkei aina kaikki yllättäisikään, niin voi tuntua rankalta jos luopumisen kohde on rakas
Silti vaikka luopuminen on raskasta niin juuri sen takia pitää rakastaa, jotta ne haavat paranevat jotka menetys ja luopuminen ovat aiheuttaneet. Rakastaminen siloittaa nuo asiat, löytäkäämme siis uusia tapoja rakastaa, uusia ystäviä ja tapoja käsitellä, menetystä ja surua, löytää uudelleen iloa ja toivoa uusista asioista tai vanhoista asioista uusien ihmisten kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti