Muistan sinut
Vaikka kuva sinusta haipuukin ajan otteessa,
Muistan sinut tunteena.
Tunteena josta saan voimaa.
Olet kuin metsän puu jonka vierellä olen kasvanut.
Ja nyt katsoessani ennen niin tuttua maisemaa.
On edessäni vain paljaaksi hakattu aukko.
Jonka mutaisenlumisessa maassa lepää enää
vain oksien hajanainen joukko.
Hiljaisena kävelen tuon taistelukentän läpi, jolla ei ole voittajaa.
Sydämessä vain hiljaisia kaipauksen sanoja,
toiveita jotka eivät toteudu.
Ei enää yhtään varjoa, ei suojaa.
Vain tyhjä kenttä,
vain sielun silmiin nouseva muisto
menneestä ajasta.
Noista uljaista puista ja taivasta kohti kurottuvista oksista.
Elätte muistoissani niin kauan kun jaksan muistaa.
Halusin kirjoittaa jotain kun lapsuuden metsämaisema oli hakattu, nurin. Samalla muistelin ukkejani, joita en silloin sateen rajapyykin käydessä osannut lapsena niin surrakkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti