Huomioi mitä huomioit

Asiat on olemassa vaikkemme tiedä niiden olemassa olosta. Olla olemassa minulle: on jonkin tapainen omahavainto aisteista kokemuksiin.  Eläminen on tietoisten ja tiedostamattomien asioiden huomioimista tiedostamattomasti ja tietoisesti. Ja ajattelu on tietoista huomion kohdistamista tehdä huomioita asiasta josta haluaa tietää enemmän ja ymmärtää paremmin. Huomion kiinnittäminen on tiedon keruuta, jotta voi oppia ja käyttäytyä mahdollisesti eri tavalla. Itselleni tunne on kehontuntemuksien kokonaiskuva sillä hetkellä. Ja toisaalta pitää ottaa huomioon että tunne riippuu hyvin paljon myös siitä mihin ajattelumme on sillä hetkellä keskittynyt! Eli tunne on ajatusten huomion kohde+ kehon aistihavainnot itsestäsi ulkomaailmassa. (Toistuva ajatus on tunnekertymä)

Se kuinka vaihdamme huomion kohdetta kertonee meille kuinka sisäinen ajatusmaailma vuorovaikuttaa ulkoisen maailman kanssa... sillä voimakas ajatus voittaa ulkoisen läsnäolon. Huomio ajatuksiin ja ajatteluun, on keskustelua itsensä kanssa. Ja tuo itsen kanssa keskustelun laatu vaikuttaa siihen millainen huomion laatu ulospäin on.

Kun hiljennämme mielemme ja keskitymme vain olemiseen ja elämiseen, kulutamme energiaa vain ulkoisten huomioiden tekemiseen ja reagoimme pelkkään ulkoiseen toimintaan ja tapahtumiin. Ja tämä on mielestäni läsnä oloa toisten kanssa.

Ja ollessamme yksin, olemme ajatustemme kanssa, jolloin kyse on siitä kuinka hyvin osaamme kommunikoida itsemme kanssa. Itselläni ei ole koskaan tylsää, tai se on itse valittua tylsyyttä sillä ulkomaailmassa on aina tutkittavaa, niinkuin tuntemuksissa, kuin ajattelussakin.

Kun huomion vie joku ajatus, se värittää päivämme tunteella tuosta asiasta ja kertautuu päivän mittaan useasti. Ajatus joka vaivaa mieltä, ja tämä vaikuttaa kokemukseemme ulkomaailmasta voimakkaana vaikuttimena.

Sanon että ajatuksen tuominen paperille ulkoiseen maailmaan on paraskeino aloittaa vaivaavan asian käsittely, sillä silloin pystymme jäsentelemään asiaa ja kiinnittämään huomion ulkoiseen maailmaan ja tekemiseen.  Päästämään hetkeksi irti ajatuksesta, ja tunneväristä, jonka se luo sen hetkiseen läsnä oloon ulkomaailmassa.

Itsenäinen kirjoittaminen ja omatulkinta asiasta ja asiasta tiedon etsiminen, jotta pystyy käsittelemään asiaa toiselta kantilta avaa oman itsenäisen ajattelun ovia.

Sillä silloin kun itse tiedostamme oman ajattelumme, huomionkiinnittymisen joihinkin tiettyihin asioihin sen pitäisi olla merkki tutkia enemmän, tarkemmin, syytä tai sen vastakohtaa joka voi puuttua sillä hetkellä elämästä.

Mitä tunteet sitten on jos ne on vain ajatuskertymiä? Mitä ajatuksia ne on?
Ehkä sitä pohdin seuraavaksi